työahdistus…

Itkettää, tekis mieli heitellä astioita ja huutaa. En saanut haluamaani työpaikkaa. En päässyt edes haastatteluun. Ja minä niin sen halusin!! Nykyinen työ vie kaikki voimat henkisesti.. Työilmapiiri on huonompi kuin todella huono, enkä ole sitä puoleentoista vuoteen saanut parannettua vaikka olen kuinka yrittänyt ja oikeasti, kaikkeni antanut. Haluan pois niin pian kuin mahdollista, mutta edes lähipaikkakunnilta ei tunnu löytyvän sopivaa paikkaa. 

Olen niin kyllästynyt tähän riittämättömyyden tunteeseen.. Oikeasti näin ei saisi ihminen tuntea mutta pidän itseäni jotenkin luuserina tietyllä tavalla.

Varmaankin seuraavaksi vuorossa liioitellun pitkä juoksulenkki ennenkun alan oikeasti heittelemään niitä astioita.

Suhteet Oma elämä Työ

Isänpäivä tulee, olenko valmis…

 

Tämä on sinänsä vähän aikaista, mutta asia pyörii mielessäni koko ajan: 

Voiko/kuuluuko/onko typerää toivottaa isäpuolelle hyvää isänpäivää? 

Tämä on niin uusi tilanne, äitini on seurustellut tämän miehen kanssa yli vuoden ja he ovat avoliitossa. Mies on sinänsä läheinen minulle tai ainakin enemmän ”isä” kun biologinen isäni koskaan (en ole hänen kanssaan väleissä ollenkaan ja en ole koskaan siksi viettänyt isänpäivää). Mutta silti, hänellä on omiakin lapsia joten olisiko minun parempi pysytellä vaan syrjässä se päivä, vai mitä helvettiä teen. Tiedän ettei se ehkä niin vakavaa ole, mutta jotenkin minua vaivaa tämä tilanne, kun ajattelen vaan onko se väärin hänen lapsiaan tai jotain muuta kohtaan. Olen jo yli parikymppinen ja elänyt omillani 16-vuotiaasta lähtien. Jokin osa minussa vaan tahtoisi kovasti toivottaa jollekkin isänpäiviä 🙂

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe