Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Olipas tänään taas herätys. Torkutin pari-monta kertaa, koska mie nyt vaan teen aina niin. Lopulta oli pakko raahautua ylös, kun piti keretä aamulenkille. Aamu lähtikin menemään vähän oudoille raiteille heti siitä, kun löysin urheilukampekaapistani pari huivia, joita en muistanut omistaneeni. No ei siinä mitään, niin aina välillä käy. Siirryin naulakolle laittamaan niitä oikeaan paikkaan, ja huomasin, että miun kaikki takit ja 95% kengistä on hävinnyt. Flip-flopit ja pari muuta kesäkenkää taisi enää olla kenkätelineessä jäljellä, erittäin käytännöllistä näillä keleillä. 

Ensimmäinen reaktio: Jumalauta, miut on ryöstetty. Kokeilin oven, se oli normaalisti lukossa eikä murron jälkiä missään. Siirryin olohuoneeseen, missä sohva oli ihan myllätty, läppäri oli lattialla ja työpöytä täynnä epämääräistä tavaraa. Silmät tässä vaiheessa kuin pöllöllä jatkoin keittiöön, missä pöytä oli siirretty keskelle lattiaa, ja se oli täynnä jotain karkkikulhoja. Oli kettukarkkeja, suklaata, Fazerin parhaita yms yms. Plus ”hienoja” posliiniastioita, mitä en todellakaan muistanut omistavani. Tilanne näytti siis siltä, että täällä on ollut eilisiltana karkkibileet(?). Joita myöskään en muistanut järjestäneeni, saati niihin osallistuneeni.

Tässä vaiheessa ravasin huoneesta toiseen jo orastavan paniikin vallitessa ja mietin, että mitä ihmettä mie sanon, jos/kun tästä viranomaisille pitäs soittaa. ”Hei vaan hei. Tuota, miusta tuntuu, että miun takit ja kengät on ryöstetty yön aikana. Joo. Ja sitten semmoinen juttu, että samalla tänne kämppään on tuotu tavaroita, mitä mie en omista. Ja täällä näyttää siltä, että eilen olis ollut hyvät bileet. Ei, en järjestänyt. En ainakaan muista. Joo.” Vähän oli mielessä, että poliisien mukana tulisi todennäköisesti valkotakkiset miehet ottamaan miut talteen. Eipä siinä, aloin jo itsekin epäilemään mielenterveyttäni melko pahasti.

Lopulta, hätänumeron jo ollessa kännykässä naputeltuna, mieleen tuli, että helevetti, tää on jo niin absurdia, että tään on pakko olla unta. Silmät siis niin tiukasti kiinni kuin mahdollista, ja keskittyminen siihen, että herää nyt pahvi. Silmät auki, ja tadaa, teleportaatio omaan sänkyyn oli suoritettu. Hieman creepy fiilis aloittaa aamu.

En. Torkuta. Enää. Ikinä.  

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *