Laatuaikaa vai laiskottelua?

Jossakin vaiheessa oli hirmuinen vouhotus laatuajasta. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota, että varmasti käyttäisi ajan tehokkaasti ja laadukkaasti (minulle jäi silloinkin epäselväksi, miksi tehokkuus olisi jotenkin laadun tae). 

Minulle laatuaika voi olla sitä, että saan rauhassa maata koko lauantain sohvalla kissoja rapsutellen, vaikka tiskit on tiskaamatta ja imuroidakin pitäisi. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä kyseessä on pelkkä laiskottelu. 

Välillä otan itselleni laatuaikaa katsomalla putkeen vaikka koko tuotantokauden jotakin sarjaa, mihin olen sillä hetkellä uppoutunut. ”Laiskottelua”, sanovat toiset. ”Ulkonakin paistaa aurinko, joten kyllä sitä ainakin kävelyllä pitäisi käydä” (mieluiten hiihtää vähintään 20km).

Ja tiedättekö mikä on ihan parasta? Istua koko ilta tietokone sylissä ja selata kaikenmaailman tyhmiä, hassuja ja mielenkiintoisia nettisivuja syöden jotain hyvää samalla. StumbleUpon ja TED, ah rakkaani. (Tässä vaiheessa kovimmat laatuajan puolestapuhujat varmaan pyörtyvät jo.)

Kuka määrittää laatuajan, jos en minä itse? Miksi silti välillä voi tulla tunne, etten kehtaa tunnustaa istuneeni vain koko iltaa koneella, vaikka sillä hetkellä se oli minulle sitä parasta laatuaikaa? 

Mutta mikä on sinulle laatuaikaa? Mikä saa sinut onnelliseksi, ja tuntuuko sinusta koskaan siltä, ettet kehtaisi kertoa siitä muille?