Ihana sanumaria kirjoitti Paljastuksia itsestään ja haastoi meikäläisen messiin. Eli tässäpä seitsemän asiaa elämästäni ja sen varrelta, olkaatten hyvät!

1. Mie oon syntyisin Savonrannalta. Pienenpieneltä paikkakunnalta Etelä-Savosta, sieltä Savonlinnan, Varkauden ja Joensuun välimaastosta. Elämäni ensimmäiset 12 vuotta tuli siellä vietettyä, ja se kyllä kuuluu edelleen puheessa. (Lähemmäs kahdeksan vuotta Tampereella toi ärrään sorahdusta ja vähän määtä ja säätä, mutta ei muuta.)

2. En ole koskaan harrastanut mitään urheilulajia useaa vuotta putkeen. Kokeilen kyllä mielelläni kaikkea uutta, mutta mihinkään lajiin ei ole syntynyt semmoista rakkautta, että olisi aivan pakko päästä sitä tekemään. Ja sitten kun tulee flunssa eikä pääse liikkumaan, voi hyvin alkanut harrastuskin jäädä sille tielle.

3. Olen aikamoisen saamaton. Ehkä liittyy samaan luonteenpiirteeseen kuin edellinen, mutta esimerkiksi siivoamisen ja tiskauksen kanssa käy aina niin, että kämppä tai tiskivuori räjähtää käsiin ennenkuin saan tehtyä asialle mitään. Sitten onkin pari päivää kivan siistiä, kunnes alamäki alkaa taas.

4. Minulle on tullut Tähdet ja Avaruus -lehti vuodesta -98. Jep, allekirjoittaneesta piti tulla tähtitieteilijä. Yläasteella tuli yhtenä talvena jokainen kirkas ilta maattua kotitalon katolla kiikarin ja tähtikartaston kanssa ja opeteltua tähtikuvioita. Aika monta niistä osaan vieläkin.

5. Punastun hirmuisen helposti. Ja useimmiten silloin, kun pitäisi keksiä jotain nokkelaa sanottavaa söpölle pojalle, ja aivot raksuttaa täysin tyhjää. Kaunis helotus kohoaa poskille viimeistään siinä vaiheessa, kun suusta hyppää sammakko ja tekisi mieli saada käännettyä kelloa taaksepäin tai vähintään painua maan alle.

6. Koko ikäni (miinus kaksi vuotta ja kaksi kuukautta) vannoin, että ikinä en muuta Helsinkiin. Ja yllätys, yllätys, missäs sitä nykyään asutaankaan? Tämän kuun ensimmäisenä päivänä tuli kaksi vuotta helsinkiläisenä täyteen, ja pakko myöntää, että entinen mielipide on kääntynyt aikas nurinkurin. En kyllä edes muista, mistä se aiempi Helsinki-inho on lähtöisin, mutta yksi tekijä on voinut olla kauden 96-97 jääkiekon SM-liigan finaali. TPS oli silloin pikkutytön sydäntä lähellä (nokun se ihana Saku Koivu oli pelannu siellä) ja sitten inhottavat Jokerit vei mestaruuden. Tartteeks aina olla niin järkevät syyt asenteille?

7. Olen kävellyt yksin keskellä yötä kolmen kilometrin matkan Prahan kuulemma yhden pahamaineisimman kaupunginosan läpi. Ei kai ollut se fiksuin temppu, mutta Super Bowl, viiden hengen seurue, taksit tosi tarkkoja henkilömäärästä ja muut oli menossa toiseen suuntaan. Taksia en yksinään raaskinut ottaa, joten päätin sitten, että pistänpä Porta Prot päähän, niin minuu luullaan ihan saletisti paikalliseks, kun siellä joka toisella oli semmoiset. Sitten tassua toisen eteen ja vitjat, että Praha oli nätti silloin yöllä. (En sitten tiiä siitä ”pahamaineisimmasta”, ehkä paikalliset kaverit vähän vaan säikytteli.)

Mm. tuommoinen tuli vastaan talon seinässä matkalla kämpälle.

Mutta tämä minusta tältä erää, ottakaas lukijat haaste vastaan, ja kertokaa itsestänne seitsemän sekalaista asiaa!