Suomen ensimmäinen

Oletko ikinä miettinyt, missä kaikissa asioissa Turku on ollut Suomen ensimmäinen?

Minä olen. Turun Samppalinnanmäeltä seikkailijattarenne löysi nimittäin  joukon koukuttavia kylttejä.

Ensimmäinen pieni plakaatti osui silmiin kauniin puistonpenkin sivustassa. Pian huomasin, että kylttejähän on joka puolella.

 

Miltei jokainen puiston penkki oli saanut itselleen oman sivistävän kylttisen. Kylteistä on ilmeisesti vastuussa Fonecta, tuo tietopalvelujen jättiläinen.  

 

Suomen ensimmäinen haarukka, Suomen ensimmäinen äänielokuva, suomen ensimmäiset turnajaiset, jopa vesijohto ja huvipuistokin – Turun historialle ei Suomessa voi kukaan mitään, Helsinkikin kalpenee.

 

Entinen kotikaupunkini Jyväskylä tuntuu 1800-lukulaisuudessaan suorastaan nuorelta neitokaiselta vanhus Turkuun verrattuna.

Sympaattinen Samppalinna

Samppalinna sijaitsee aivan Vartiovuoren vieressä, vain Kaskenkadun toisella puolella. Sinne tulee silti kavuttua vain harvoin, jos ei mäen toisella nurkalla sijaitsevaa maauimalaa oteta lukuun. Yksi syy siihen on se, ettei Samppalinnaan liity samanlaisia opiskelijaperinteitä kuin Vartiovuoreen.

Samppalinnassa on jotain ränsistynyttä viehätystä. Puistikon rauhassa ei tunnu lainkaan siltä, että olisi keskellä kaupungin vilinää. Täällä on hyvä juoda juhannusaattona puistoviiniä ja hihitellä hassun muotoisille ratamonlehdille.

Kulttuuripääkaupungin lisäksi Turku oli myös Euroopan puupääkaupunki 2011. Tästä nimityksestä muistuttavat mäellä istutetut puut kyltteineen.

Mäen ehdoton helmi, Petreliuksen muistomerkki, on Turun museokeskukselle varsinainen murheenkryyni. Puhtaan valkea näköalaterassi suorastaan houkuttelee töhrijöitä.

Kauniin veistoksensa ansiosta muistomerkki tunnetaan myös nimellä Äiti ja lapsi. Pitkän talven jälkeen veistos  vaikutti suorastaan neitseelliseltä. Tuntui suorastaan omituiselta nähdä veistos niin puhtaaksi pyyhittynä.