Huhuu kesä, missä olet?

En jaksa enää odottaa. Kesän maauimalakausi saisi jo alkaa.

seikkailijatar_123.jpg

Samppalinnan maauimalan piti nimittäin aueta viikko vapun jälkeen, mutta siellä huomattiin putkirikko. Avaamisen piti siirtyä lauantaihin, mutta odotusaikaa tulikin sitten vielä muutama päivä lisää.

Kävin silti vaanimassa maauimalaa aitojen takaa jo vappuna. Tyhjässä uima-altaassa oli jotain outoa.

vappu2012_192.jpg

Mielikuvissani polskuttelen jo lämmitetyssä altaassa auringonpaisteessa. Vesi loiskuu, aurinko lämmittää ja olotila suorastaan säteilee.

 

vappu2012_195.jpg

vappu2012_204.jpg

Todellisuudessa riennän varmaan hytisten pukukopilta altaan lämpöön mahdollisimman nopeasti. Palelen sen puolisen tuntia, juoksen saunaan lämmittelemään ja saan jonkun megaflunssan. Niin tai näin, on joka tapauksessa kivempaa vesijuosta ja uida ulkona kuin sisällä.

Ihanat naiset rannalla?

seikkailijatar_196.jpg

Kävin myös haistelemassa merituulta ja haaveilemassa  kesän uimarantareissuista. Jos maauimala on parhautta, vielä ihanampaa on uinti luonnonvesissä. Uimarannassa uintikauden ulkopuolella on jotain lohdutonta. Ranta kumisee tyhjyyttään, jotenkin yksinäisenä.

seikkailijatar_078.jpg

Turussa vaan uimarannat ovat aika kaukana. Merivesi on lisäksi aina jotenkin niljakasta. Siinä ei ole mitään järviveden silkkisestä pehmeydestä. Mutta nämä on kai tottumuskysymyksiä: monelta merenrantakaupungin kasvatilta olen kuullut ihan samanlaista valitusta järvivedestä.

seikkailijatar_080.jpg

Jos uimalakausi saisi alkaa, saisi myös sukkahousukausi loppua. Mulle kevään juhlahetki on se, kun pääsee ekaa kertaa viilettämään ulkona ilman sukkahousuja.

seikkailijatar_088.jpg

Jalat vapautuvat pitkästä vankeudestaan ja saavat taas hengittää. No ehkä se sukkahousukausi saa jatkua niin pitkään, että saan ajeltua säärikarvat säälliseen kuntoon.

seikkailijatar_085.jpg

Vihreä räjähdys

seikkailijatar_010.jpg

Kesästä lupailee myös luonnon uusi ulkoasu. Muutamassa päivässä vihreys on ihan räjähtänyt käsiin. Kukkia ja lehtiä putkahtelee esiin joka puolella.

seikkailijatar_013.jpg

seikkailijatar_095.jpg

Uittamon rannan metsät ovat täynnä valkovuokkoja. Kai se on uskottava, että kesä vääntäytyy  pikkuhiljaa tännekin päin.

seikkailijatar_071.jpg

seikkailijatar_069.jpg

seikkailijatar_036.jpg

Kyllä se vain niin on, että kesä on ihmisen parasta aikaa, Sitä mieltä taitavat olla ainakin kotikadun lapset katuun piirrellessään.

seikkailijatar_126.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Matkat Suosittelen

Kummitustontti Ispoisissa

Naularannasta nousee ylöspäin kevyenliikenteenväylä Ispoisiin. Tietä reunustavat kiviset pylväät.

Olin aina ajatellut, että kiviset pylväät ovat merkkejä jostain muinaisesta pengerryksestä Uittamon rannassa tai muisto suoja-aidasta, joka estäisi rinnettä alas liukumisen.

seikkailijatar_144.jpg

Eräällä lenkillä mieleen sitten putkahti, että kyseessähän on selvästi vanhaa taloa kiertäneen aidan tukipylväät.

seikkailijatar_138.jpg

seikkailijatar_141.jpg

Yhdessä kohtaa nimittäin pylväitten väli pitenee ja kaksi pylvästä on kauempana tiestä – tässä on selvästi ollut portin paikka. Portin pielessä kasvaa vielä kaksi korkeaa pihakuusta kummankin puolen kulkuväylää. Mikähän rakennus tässä olisi sijainnut?

seikkailijatar_147.jpg

seikkailijatar_146.jpg

Samassa linjassa pylväiden tuolla puolen kasvaa vielä muutama muukin puu. Sisällä kasvaa myös jäänteitä muinaisesta puutarhasta – patteja kasvattaneita isoja omenapuita ja vanhoja marjapensaita.

seikkailijatar_186.jpg

seikkailijatar_154.jpg

Meressä törröttää tontin kohdalla joukko lahoavia puuseipäitä. Lienevätkö ne muinaisen laiturin jäänteet?

seikkailijatar_155.jpg

seikkailijatar_151.jpg

Koko paikassa on jotenkin kummitusmainen olo. Pelkään joutuvani aikasilmukkaan astuessani pylväiden toiselle puolelle, toiseen todellisuuteen, jossa pätevät toiset säännöt. Päätyisikö henkien riivaamaksi ja pääsisikö tontilta koskaan pois, huomaan ajattelevani, vaikka olenkin näennäisen järkevä aikuinen.

seikkailijatar_134.jpg

seikkailijatar_135.jpg

Aidan jäänteet tuntuvat jotenkin pyhiltä. Niiden määrittämää kuvitteellista rajaa tuntuu kunnioittavan moni muukin. Alueelle kuljetaan polkujen perusteella edelleenkin juuri portin kohdalta.

seikkailijatar_143.jpg

Sininen mies johdattelee syvemmälle kohti rantaa. Vielä en ole vastannut sen kutsuun. Näin kevätkeleillä kostea ranta vaatisi kai sydänkuvioiset kumisaappaat. Pitäisiköhän uskaltaa? Ehkä sydänkuviot suojelevat pahoilta hengiltä.

seikkailijatar_159.jpg

 

 

Kulttuuri Matkat Suosittelen