17.5.2020 sunnuntai. Elämä on yhtä helvettiä. Mä elän kaksoiselämää, toisessa olen rakastava puoliso joka haaveilee urasta ja omakotitalosta, eniten siitä että saisi lapset huostasta takaisin.

Toisessa elämässä  mä istun pienessä, hyvin likaisessa yksiössä ja vedän huumeita. Tämän asunnon pitäisi olla koti,mutta on kaukana kodista. Myin alku vuodesta kaikki huonekalut huumeiden takia,ei ole kuin sänky. 

Oon vetäny piriä torstaista asti ja valvonu, hajottaa. Miks mä teen itselleni näin? Valehtelin mun ”puolisolle” että oon vkl lasten kanssa ja selitin kuinka hauskaa meillä on ollut.

Oon itkenyt koko vkl. Päätin tuossa viime yönä suburefloissa että nyt tää paska loppuu ja haen apua.

Yli kaks vuotta oon nyt ollu koukussa subuteksiin ja se on yhtä helvettiä. Aamulla ekana mielessä vedot ja toisena mistä saa lisää rahaa. Tänä vkl oli koko kylä tyhjä ja reflat iski kovaa piri laskujen päälle. Teki mieli hypätä junanalle.

Nyt mä päätin että tää loppuu!! Haluun olla onnellinen. Huomenna meen a klinikalle ja pyydän apua. Tulen sitten kertomaan miten käy.

Haluutteko seurata matkaani?