Pienet onnistumiset

Drink water

Pian tulee kaksi viikkoa siitä, kun päätin olla juomatta. Se ei itsessään ajallisesti ole omalla kohdallani mikään suuri saavutus, mutta huomaan omassa asenteessani ja motivaatiossani suuren eron aiempaan. Vajaaseen kahteen viikkoon on mahtunut yllättävän monta pientä onnistumista, joista olen sitäkin ylpeämpi.

Päätin jo vuodenvaihteessa 2017 lopettaa – tai ainakin vähentää juomista. Selasin vanhaa kalenteriani ja huomasin, että viime vuonna päätös oli pitäny lähes kolme viikkoa. Silloin koko ajatus kaatui tuohon pieneen lisäykseen: ”Ainakin vähennän, jos ei muuta.” Tällä ikään kuin annoin itselleni luvan kuitenkin juoda silloin tällöin, kunhan juominen pysyy kohtuullisena. Mutta kohtuutta on vaikea määritellä. Tammikuussa taisin juoda vain muutaman kerran, ja nekin täysin kohtuudella. Helmikuun vietin Thaimaassa, ja sielläkään juominen ei lähtenyt missään vaiheessa lapasesta. 

Kesää kohden tuo lupaus lopettaa tai vähentää alkoi jo pikkuhiljaa hiipumaan mielestä. Luulenkin, että nuo pari-kolme kohtuullisen juomisen kuukautta oikeastaan vain edestauttoivat tätä unohtamista. Pystyin niillä jotenkin todistamaan itselleni, että pystyn myös juomaan hillitymmin, joka johti siihen, että yhä useammin tulin siihen lopputulokseen, että kuitenkaan juuri tällä kerralla ei välttämättä tarvitsekaan ottaa niin iisisti. Tämän kerran voin antaa mennä, myöhemmin voin juoda kohtuudella.

Loppuvuodesta olin taas päätynyt siihen pisteeseen, että yhä useammin kun päätin ottaa vain yhden, tai pari, ilta päätyikin koko yön bilettämiseen ja muistikatkoksiin. Aina silloin tällöin mietin tuota alkuvuoden lupausta.

Nyt kahdessa viikossa eteen on sattunut useita tilanteita, joissa olen kieltäytnyt juomasta. Osalle olen selitellyt päätöstäni, osalle olen vain kiltisti sanonut ei. Suurin onnistumisen tunne tähän mennessä on tullut nimenomaan siitä, kun huomaan olevani tilanteessa, jossa vielä vuosi sitten olisin miettinyt, että tämän kerran, kun mieli tekee, ja kun ilmaiseksi tarjotaan, ja koska olisi tökeröä kieltäytyä, ja koska en jaksa selitellä. Nyt pariin otteeseen olen hetken harkinnut ja miettinyt, että onko tässä sittenkään mitään järkeä, mutta toistaiseksi tullut aina siihen tulokseen, että todellakin on. Ja olen onnistunut pitämään pintani.

 

Kommentit (1)
  1. raittiin ylpeä äiti
    1.2.2020, 20:14

    Onko Kantamon katkaisu/minnesota hoito tuttu?

    Poikani vein tuonne maksusitoumuksella, nyt 9kk ilman tipan tippaa…. voin vaan kiittää henkilö kuntaa avusta

    https://kantamo.fi/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *