Kohta vuosi ilman alkoholia

Siitä on parin viikon päästä tasan vuosi, kun kulautin alas viimeisen alkoholiannokseni. Siinä vaiheessa olin päättänyt lopettaa ja tiesin, että kaverini tarjoama punaviinilasin pohjallinen oli viimeinen kerta, kun juon alkoholia. Jännä, kuinka tuo hetki oli niin mieleen painuva ja muistan sen edelleen kuin eilisen. Olin illan aikana juonut vain alkoholitonta olutta ja kaverini tarjosi ruuan kanssa lasin pohjalle pientä tilkkaa punaviiniä. Otin vastaan tarjouksen. Lopulta en juonut edes kaikkea tuosta vaan kaadoin lopun lavuaarista alas, koska se maistui niin karsealta. Viinissä ei  varmaankaan ollut vikaa, mutta se ei enää maistunut minulle. Olin jo päättänyt. Viimeinen kulaus viiniä puistatti ja suussa maistui vain etanoli. Siinä hetkessä tuli varmuus, että olin nyt viinini juonut.

Olin aina kuvitellut, että alkoholin käytön lopettaminen olisi hirmu vaikeaa ja vaatisi hirmuisesti itsekuria. Lisäksi joutuisin luopumaan kaikesta hauskasta. Luettunani muutamia kirjoja alkoholinkäytön lopettamisesta, se ei ollutkaan vaikeaa eikä vaatinut itsekuria. Se vaati vain muutosta ajattelussa. Ajatuksen kääntämistä toisin päin.

Ei tämä vuosi silti ole helppo ollut. Alkoholin juomattomuus sinänsä ei ole ollut haastavaa, mutta en osannut odottaa sillä olevan niin suuria sisäisiä muutoksia. Kaikki ne muutokset yhdessä haasteellisen elämänvaiheen ja työstressin kanssa johtivat uupumiseen ja masennukseen. Käsittelin suuria tunteita ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana ilman alkoholin tuomaa näennäistä turvaa. En enää turruttanut niitä vaan tunsin ne.

Nyt tunnen olevani vahvempi. En enää haikaile alkoholin sumentamien hetkien perään vaan ajatus tuntuu todella vastenmieliseltä. En silti uskalla edelleenkään olla liian varma. Haluan muistaa sen, miksi en ota edes sitä yhtä alkoholijuomaa. Vaikka en koe olleeni alkoholisti, olin vähintäänkin lipumassa alkoholiriippuvuuteen. Tai rehellisesti sanoen, olin riippuvainen. Alkoholi oli mielessä usein enkä voinut kuvitella elämää ilman. Käyttämäni määrät eivät yleensä olleet isoja ja tuskin kukaan ajatteli minun olevan muuta kuin kohtuukäyttäjä. Silti usein kävi niin, että join seurassa enemmän kuin olin ajatellut ja viikonloppuisin ilman seuraakin join pari juomaa päästäkseni rennompaan olotilaan. En pitänyt siitä yhtään enkä pitänyt itsestäni humalassa.

Matka jatkuu ja tunnen itseni nyt etuoikeutetuksi. En pidä itseäni parempana kuin he, jotka alkoholia käyttävät. Päin vastoin. Ei minulla olisi sen suhteen varaa olla ylpeä. Minähän en pysty juoda. Jos luottaisin itseeni ja kykyyni hallita juomista ja tehdä se hyvällä mielellä, en olisi alkoholia jättänyt.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli

9 kuukautta selvin päin

Olen ollut muutaman päivän päästä 9 kuukautta selvin päin. Se on raskauksien jälkeen pisin aika aikuiselämässä ilman alkoholia. Kahden raskauteni aikana alkoholi ei tietenkään pyörinyt mielessä vaan oli itsestäänselvyys, etten silloin voi juoda. Kuitenkin silloinkin oikein odotti hetkeä, jolloin saa taas juoda viiniä tai edes siiderin saunan päälle. Nyt on olo toisenlainen. Mikään tai kukaan ei ole pakottanut minua olemaan juomatta vaan se on täysin oma valintani ja iloitsen jokaisesta päivästä, jona minun ei tarvitse juoda.

Tänä aikana olen tajunnut, kuinka alkoholi oli minulle pakokeino todellisuudesta. Kun oli stressaavaa tai jotain hankalia tunteita, parikin lasillista viiniä riitti muuttamaan todellisuuden helpommaksi kokea. Jotenkin pehmeämmäksi ja sumeammaksi. Kun tämä ”stressinhallintakeino” jäi pois, alun hurmion jälkeen uuvuin. Tunteet vyöryivät päälle ja kaikki itkemättömät itkut ja sisälle kätketyt tunteet nousivat pintaan. Samaan aikaan työssä oli haasteita. Missään vaiheessa ei tullut silti tunne, että alkaisin taas juoda. Olen mielessäni aina ollut ihminen, joka ei juo vaikeuksiin vaan juo juhliakseen. Mutta en ollut tajunnut, että kaipasin näitä ”juhlia” nimenomaan sen vuoksi, että juhliessa ei tarvinnut kohdata tylsyyttä ja stressiä, mitä arki toi mukanaan.

Lopettamispäätöstä tein vuosia. Kun sen viimein tein, on ollut ihmeen helppoa. En silti halua liikaa tuudittautua ajatukseen, että olen hirmu hyvä lopettaja. Pelkään sitä, että joskus unohdan, miksi olen lopettanut. Pelkään myös sitä, että jos taas joisin, en enää haluaisi uudelleen aloittaa raittiutta. Ehkä pelko on turha, koska elämä on niin ihanaa ilman alkoholia. Mutta ehkä pelko on tarpeellinen, etten ylpistyisi liikaa ja kuvittelisi itsestäni liikoja.

Hassua, että lopettamiseni jälkeen alkoholittomuudesta on tullut jopa trendi. Yhtäkkiä alkoholittomien juomien myynti on noussut huimasti ja etenkin nuoremman polven keskuudessa on cool olla juomatta. Tämä on ihana trendi, jos sitä sellaiseksi voi sanoa! Trendi tai ei, on ihan mielettömän hienoa, että etenkin nuoret naiset ovat nostaneet keskusteluun alkoholikulttuuriin ja alkaneet kyseenalaistaa sitä. Vau! Minun sukupolveni ei sitä osannut tehdä vaan meni massan mukana ja piti itsestäänselvänä, että alkoholi kuuluu tiettyihin tilanteisiin. Bileet ei ole bileet ilman alkoholia eikä baariin nyt ainakaan kukaan hullu mene juomaan vissyä. Alkoholittomien ”aikuistenjuomien” somemainosten kommenteissa näkee edelleen ikäpolveni ihmisiä ihmettelemässä, että vettä saa hanasta ja sama kuin kävisi töissä ilman palkkaa. Vielä reilu vuosi sitten olisin saattanut itsekin miettiä samoin, että kuka idiootti juo alkoholitonta viinaa. Nyt ymmärrän, että sellainen fiksu ihminen, joka haluaa juhlistaa arkeaan ja tilaa drinkin, koska se maistuu hyvälle eikä siitä seuraa krapulaa tai muita alkoholin myrkytysoireita. Jos on mahdollisuus valita myrkytön vaihtoehto ja nauttia mausta, totta kai valitsen sen!

Laitoin eilen palautetta kauppaan, jossa asioin. Asiani koski kylmäjuomahyllyjä. Jostain syystä suurimmassa osassa kauppoja kylmäjuomahylly on täynnä alkoholijuomia ja alkoholittomana vaihtoehtona kylmästä saa lähinnä energiajuomien lisäksi limua tai vissyä. Alkoholittomia siidereitä tai oluita siellä ei ole. Ei tämä talvella ongelma ole. Onhan minulla jääkaappi, jos nyt haluan yhden alkoholittoman siiderin tai oluen joskus harvoin juoda. Kesällä sen sijaan törmäsin useampaankin kertaan siihen, että olin ystävän kanssa menossa piknikille ja hän alkoholia käyttävänä otti juomansa kylmästä ja minun piti tyytyä vissyyn tai ottaa lämpimästä oma siiderini. Ilokseni sain kaupasta vastauksen, että jo ensi viikolla kaupalle on tulossa suunnittelija juurikin tämän asian vuoksi! Sinne on tulossa alkoholittomille juomille oma kylmähyllynsä! Sen lisäksi, että valikoimaa alkaa olla kivasti myös alkoholittomissa juomissa, ne saa kohta ihan kylmänä kaupasta eikä vaan jostain nurkkahyllystä taskulämpiminä.

Alkoholiton elämäni siis jatkuu enkä koe menettäneeni mitään. Harvoinpa sitä on sunnuntaiaamuna miettinyt, että voi kun olisin eilen juonut.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli