Juhannus ilman viiniä

Ensimmäinen juhannus ilman alkoholia. Olen varmaan alkoholittoman elämän vaaleanpunaisessa pilvessä, koska eilen useamman kerran mietin, kuinka siistiä on olla juomatta edes sitä lasillista viiniä! Kuinka siistiä on olla ajokunnossa ja kuinka siistiä on olla kaikki aistit terävinä. Nähdä, haistaa ja maistaa keskikesän juhla ihan skarpisti. Ei tullut ikävä kylmää valkoviiniä ruuan kanssa. Suoraan sanottua, en ole koskaan alkoholia juonut ihan aidosti vain maun vuoksi, vaikka niin olen ehkä itselleni ja muille vakuuttanut. Tämä tuli selväksi, kun ostin yhden kerran alkoholitonta cavaa. Maistoin ja kaadoin sen viemäriin, koska se maistui ihan oikealta skumpalta. Kyllä olen juonut skumppaa sen aiheuttaman hetkellisen hyvän olon tunteen vuoksi enkä minkään maun vuoksi.

Eilen illalla kävin yksin merenrannalla. Matkalla sinne tuntui, että olen maailman yksinäisin ihminen. Ehkä olenkin käyttänyt alkoholia tuohon yksinäisyyteen, vaikka varsin harvoin enää viime aikoina yksin join mitään. Yleensä kuitenkin viinin avulla sai helposti tietyt ihmiset luokseen eikä tarvinnut olla yksin. Viihdyn yksin kotona, mutta olen aina ollut todella surkea menemään minnekään yksin. En koe missään määrin luontevaksi mennä esim. syömään ravintolaan yksin tai mennä kahvilaan istumaan yksin. Yksin viihdyn metsässä ja kotona, mutta yksin muiden keskellä tunnen olevani jotenkin orpo. Nyt kuitenkin päätin mennä yksin juhannuksena rannalle. Kun pääsin sinne, olikin todella ihanaa! Tunsin itseni onnelliseksi eikä tullut tunnetta, että tässä pitäisi nyt olla joku vieressä, vaikka olinkin ainoa rannalle yksin tullut.

Illalla menin katsomaan kokkoa ja kiinnitin huomioni porukoissa istuviin ihmisiin. Kaikki käyttäytyivät fiksusti, eikä näkynyt mitään örvellystä, mutta ensimmäistä kertaa havainnoin humaltuvien ihmisten tyhjän katseen. Kovasti he juttelivat, mutta kukaan ei ollut enää kotona. Aivot olivat jo turtuneet eikä kontaktia siihen aitoon ihmiseen enää ollut. Monesti kuulee sanottavan, että ”älä ole tylsä”, jos ei juo muiden juodessa. Kieltämättä itsekin pelkäsin olevani tylsää seuraa ja pilaavani tunnelman olemalla juomatta. Olen kuitenkin tajunnut, että ei selvin päin olevat ihmiset ole tylsiä. He ovat läsnä ja kuuntelevat (yleensä) aidosti. Känniset sen sijaan ovat samaa asiaa jankkaavia eivätkä ole aidosti läsnä ja kuuntele. Tai vaikka vaikuttaisi siltä, että he kuuntelevat, eivät he todennäköisesti muista enää seuraavana päivänä käydyn keskustelun sisältöä kovin hyvin.

Ensimmäistä kertaa tänään särähti myös radiomainoksessa oikein pahasti korvaan alkoholin mielikuvamarkkinointi. Mainoksessa kuvailtiin leppeää kesäiltaa, aurinkoa, linnunlaulua, kesän tuoksuja ja vesi liplatti taustaäänenä. Terästäydyin kuuntelemaan, että mitäs tämä mahtaa mainostaa. Kun sitten lopulta mainosääni pääsi siihen kohtaan mainosta, että oli aika paljastaa asia, joka näihin kaikkiin ihaniin kesäisiin asioihin kuuluisi yhdistää, se olikin viiniä. Tunsin jopa vähän vihaa. En siksi, että pitäisin itseäni muita parempana tai että haluaisin kaikkien muidenkin lopettavan viinin juonnin vaan siksi, että meille lapsesta saakka syötetään näitä mielikuvia alkoholista. Kaljaa mainostetaan yleensä selvästi miehille. Kylmä ja huurteinen olut yhdistetään tunturipurojen raikkauteen jne. Siideri ja skumppa yhdistyy mainoksissa hauskanpitoon, yhdessäoloon, tanssimiseen ja kuplivaan riemuun. Valkkaria mainostetaan täydelliseen, valoisaan kesäiltaan kuuluvana ja punaviiniä tunnelmallisten, pimenevien iltojen kyytipoikana. Jos nyt ihan rehellisesti mietin bileitä, joissa on juotu mitä tahansa näistä, niin tasan ennen sitä skumpan korkkaamista on sellainen kuplivan ihana jännitys ja juhlatunnelma. Aika pian lasillisten tyhjennyttyä tunnelma muttuu muuksi. Jostain syystä koskaan mainonnassa ei näytetä humalaisia ihmisiä kittaamassa kymmenettä kaljaa tai tyhjentämässä toista pulloa viiniä tai oksentamassa liian monetta skumppalasillistaan vessanpönttöön tai rähinöimässä taksijonossa. Tämä kuitenkin olisi paljon todenmukaisempaa. Viini ei tee kesäillasta täydellisempää kuin se on eikä juhlista hauskempia kuin ne on. Eikä kylmä olut sammuta janoa, vaikka kuinka olisi tunturipuron raikasta.

Heräsin tänään aamuuni ihanasti nukkuneena ja virkeänä. Kuinka mielettömän ihanaa oli mennä juomaan aamukahvia omalle pienelle pihalle ja nauttia lämpimän aamun tunnelmasta. Eilen illalla oli myös upea auringonlasku ja kokon palaessa taivaalle ilmestyi sateenkaari, vaikkei edes satanut. Nautin näistä hetkistä paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei todellakaan harmittanut, että en ollut juonut mitään. Minä saan olla juomatta ja se on maailman siisteintä juuri nyt!

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

1 kuukausi ja 23 päivää ilman alkoholia

Siitä on nyt 1 kuukausi ja 23 päivää, kun kulautin alas viimeisen punaviinilasilliseni. Olin tehnyt eroa alkoholista jo pitkään. En kuitenkaan mieltänyt olevani addikti, koska minähän olen fiksu ja terveydestäni huolehtiva nainen ja kahden lapsen äiti. Hoidan työn ja kodin eikä kukaan voisi kuvitella minun olevan alkoholista riippuvainen. Enhän sitä uskonut itsekään. Kuitenkin tunsin monesti ahdistusta alkoholinkäytöstäni. En juonut yleensä määrällisesti paljoa ja olin harvoin todella humalassa. Mutta niinkin joskus kävi. Minua vaivasi, että alkoholi kuitenkin oli mielessä viimeistään torstaina ja perjantain ostoksiin kuului usein viinipullo tai ainakin pari siideriä. Selittelin itselleni, että tämä on aivan hallinnassa enkä juo joka ilta enkä koskaan monena iltana peräkkäin. Jo vuosi sitten vähensin käyttöä radikaalisti, kun huomasin, ettei alkoholi tuota enää edes lyhyttä hauskaa oloa. Päin vastoin olo oli lopulta vain surullinen ja joinain pitkiksi venähtäneinä iltoina fyysisestikin karmiva. En kuitenkaan halunnut ajatella loppuelämää kokonaan ilman. Ehkä voisin käyttää kohtuudella.

Lopulta se kohtuuskin ahdisti ja heräsin useamman kerran parin viinilasillisen jäljiltä aamuyöstä siihen, että sydän hakkaa aivan hulluna ja hikoilen. Päätös lopettamisesta kypsyi siis pikkuhiljaa. Sitä tosin vauhditti ystävän kanssa vietetty ilta, jona join sivistyneesti piccolopullollisen shampanjaa ja sen päälle kaksi lasillista valkkaria. En tiedä, mitä tapahtui, mutta jos olisin ollut muualla kuin kotona ja hyvän ystävän seurassa, olisin kuvitellut jonkun laittaneen tyrmäystippoja viiniini. Muistan, että istuimme parvekkeella ja seuraava muistikuva on, kun oksennan yläkerran vessassa. Ja sitä seuraava, kun oksennan alakerran vessassa. Ja makaan sohvalla ja ystäväni tuo vettä ja kertoo jäävänsä hetkeksi vahtimaan minua. Lopulta sammun hetkeksi ja tokenen sen verran, että pääsen pystyyn ja olen taas jotenkin tolkuissani. Seuraavana aamuna mietin, että en muista ollenkaan käyneeni suihkussa, mutta hiukset ovat selvästi pestyt. Olo on karmiva. Olen juonut itseni sellaiseen kuntoon, etten ole kyennyt huolehtimaan itsestäni. Olen oksentanut hapanta viiniä enemmän kuin olen mielestäni sitä juonut. Hävettää ja itkettää. Päätän, että enää en itseäni juo ikinä humalaan. Enkä tuon jälkeen juonutkaan. Mutta join silti vielä muutaman kerran ”kohtuudella”.

Viime vappuna olin ystävän luona kokkailemassa ja olin ostanut itselleni vain alkoholittoman oluen ja vissyä. Olin liikkeellä autolla. Ystävä kuitenkin houkutteli ottamaan ruuan kanssa hiukan punaviiniä. Päätin ottaa lasin pohjallisen ”maun vuoksi”. Muistan sen hetken, kun mietin, että no eipä tämä kyllä kovin kummoiselta maistu. Oikeastaan se maistui ihan hirveälle ja poltteli kurkussa, kun yritin saada alas viimeisiä pisaroita. Ystävän lähdettyä vessaan, kävin kaatamassa lopun siitä pienestä tilkasta viemäriin ja mietin, että tämä oli tässä! Tämä oli minun viimeinen viinini.

Kotiin päästyäni etsin äänikirjana Alan Carrin Korkki kiinni! -teoksen ja kuuntelin sen melkein yhdeltä istumalta. Heti perään kuuntelin vielä Annie Gracen Selvin päin. Olin aina ajatellut, että alkoholin käytön lopettaminen on kauhean kurjaa ja sitten pitää aina kieltäytyä kaikesta hauskasta. Nämä kirjat nyrjäyttivät ajatteluni siten, että ensimmäistä kertaa mietin, kuinka minun ei enää tarvitse juoda alkoholia, tuota hermomyrkkyä pitääkseni hauskaa. En ole kokenut sen jälkeen mitään tarvetta juoda. Sen sijaan tunnen joka päivä aivan mieletöntä iloa siitä, että olen vapaa tekemään mitä vaan!

Joku voisi tietysti tässä kohtaa naureskella, että vajaa pari kuukautta ilman alkoholia on vielä aika lyhyt aika kehua, että on lopettanut kokonaan. Mutta minäpä olen siitä varma! Huomenna on juhannus ja vietän sitä tänä vuonna ilman lapsiani. Melkein hihkuin riemusta katsellessani alkoholittomien juomien valikoimaa kaupassa ja ajatellessani sitä, että voin koska vaan hypätä auton rattiin tai lähteä lenkille, jos siltä tuntuu. Epäilemättä niitäkin hetkiä on edessä, jolloin tekee mieli alkoholia, mutta palautan silloin mieleeni tuon olotilan skumpan oksennuksen jäljiltä. Ja eltaantuneen ja lämpimän viinin maun. Ei kiitos! Ihana olla skarppina eikä aivot turrutettuna viinalla.

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys