Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)

Bongasin Vaimotestin kirjaston pikalainahyllystä. Meillä päin pikalaina tarkoittaa viikon laina-aikaa, jota ei ole mahdollisuutta uusia. Pikalaina täytyykin ottaa vain silloin kun on oikeasti aikaa keskittyä kirjaan, jotta ei (taas) tavitse maksaa itseään kipeäksi myöhästymissakkoa. Vaimotesti kiinnitti huomioni selkeällä kannellaan ja hämärästi muistelin jonkun kehuneen kirjaa.

Simsion on australialainen kirjailija ja Vaimotesti on hänen esikoisromaaninsa, jonka päähenkilönä seikkailee professori Don Tillman. Don on hyvä tieteessä, mutta ihmissuhteiden saralla hän kompuroi auttamatta. Tiede tuleekin avuksi kun Don päättää laatia vaimotestin, jonka avulla hän voisi löytää itselleen sopivan vaimon. Tielle osuu kuitenkin Rosie, joka on täysin epäsopiva eikä täytä juuri mitään vaimotestin kriteereitä. Don ei kuitenkaan saa Rosieta mielestään ja joutuu vaihtamaan tieteen tunteisiin.

Vaimotesti on suorastaan valloittava! Se on täynnä lempeää huumoria ja suloista romantiikkaa. Kirja on kuin erinomainen romanttinen komedia kirjallisessa muodossa. Mitään suuria yllätyksiä se ei lukijalleen tarjoa, mutta henkilöhahmot ovat niin koskettavia ja kerronta niin viihdyttävää, ettei mitään yllättävämpää jää edes kaipaamaan. Suosittelen kirjaa ehdottomasti piristäämään kenen tahansa arkea.

”Mahtavaa”, Rosie sanoi. ”Olet paras.” Hänen äänensävynsä viittasi siihen, että hänen panoksensa puheluun päättyi tähän. Oli minun vuoroni käyttää jonkinlaista peruslatteutta, ja ilmeinen valinta oli ”olet paras” -fraasin simppeli toisto. Mutta jopa minä tajusin, ettei siinä ollut järkeä. Rosie oli edunsaajana ”parhaudessa” joka selvästi viittasi asiantuntemukseeni genetiikan saralla. Jälkikäteen ajatellen olisin vain voinut sanoa ”hyvästi” tai ”nähdään”, mutta minulla ei ollut aikaa miettiä. Minulla oli huomattavia aineita keksiä vastaus. ”Minäkin pidän sinusta.”

*****