Sain Alkemistin aikanaan ylioppilaslahjaksi ja jostain syystä se ehti viipyä hyllyssäni todella monta vuotta ennen kuin sain aikaiseksi lukea sen. Kenties sen aikaansaama kohu aiheutti paineita pitää kirjasta ja ajattelin sen olevan vaikeaselkoisempaa tekstiä. Niin tai näin, ennakkoasetelmana oli, että tämä kirja pitää lukea ja tästä pitää tykätä.

Alkemistissa nuori andalusialainen paimen, Santiago, lähtee etsimään aarretta ja toteuttamaan unelmiaan. Matkallaan hän kohtaa esteitä ja hidasteita, mutta yrittää silti pitää kirkkaana mielessään tavoitteensa.

Takakannessa on maininta arvostelusta, jossa sanotaan Alkemistin olevan kauniisti kirjoitettu elämäntaito-opas ja tästä määritelmästä en voisi olla muuta kuin samaa mieltä. Coelho kirjoittaa kauniisti ja vaikka teksti onkin filosofista, ei se kuitenkaan ole vaikeaselkoista. Tuntuu, että kirjan olisi pitänyt räjäyttää tajuntani, mutta valitettavasti minua myös ärsytti kovasti kirjan sanoma. Ehkä annoin ajan kulua liian pitkälle ja tämä olisi pitänyt lukea silloin ylioppilaana kun elämä oli risteyskohdassa, jotta olisin saanut siitä enemmän irti.

Tarina siis on herttainen, kieli on kaunista ja suosittelen kirjaa ehdottomasti hänelle, joka lähtee kokeilemaan siipiään maailmalle.

”Se ei ole totta”, poika vastasi. ”Opin tuntemaan alkemian salaisuudet vaeltaessani maailmalla kanssasi. Minussa ovat tuulet, aavikot, valtameret, tähdet ja koko maailmankaikkeus. Meidät on luonut sama käsi ja meillä on yhteinen sielu. Haluan tehdä kuin sinä, tunkeutua maailman jokaiseen kolkkaan, kulkea yli valtamerten, puhaltaa pois hiekan, joka peittää aarteeni ja tuoda korviini rakastamani naisen äänen.”

****

Liane Moriartyn Hyvä aviomies oli saanut niin paljon kehuja miltei joka puolella, että rohkenin ostaa kirjan suoraan omaan hyllyyn. Aiemmin ostin kirjoja paljon varovaisemmin, mutta nykyään kynnys on madaltunut paljon. Toki edelleen ostan mieluiten sellaisia, jotka ovat klassikoita tai joita tulen todennäköisesti lukemaan uudelleenkin. Luen mielelläni kirjoja uudelleen. Muun muassa Harry Potter  -sarjan luen säännöllisin väliajoin kokonaisuudessaan. Joskus kirja on niin mielenkiintoinen, että on pakko lukea hiukan liian nopeaan tahtiin. Kun kirjan lukee uudelleen, löytää sieltä usein paljon uusia näkökantoja ja asioita, jotka on ehkä ohittanut ensimmäisellä kerralla.

Hyvä aviomies kerrotaan kolmen australialaisen naisen näkökulmasta. Naisten elämät liittyvät toisiinsa tarinan edetessä. Päähenkilöksi nousee suorastaan täydellinen Cecilia. Hän löytää ullakolta itselleen osoitetun kirjeen, jonka päällä on teksti ”Avattava vasta kuoltuani” aviomiehen käsialalla. Luonnollisesti uteliasuus voittaa ja Cecilia avaa kirjeen, joka keikauttaa maailman ylösalaisin. Toisaalla Tess lähtee pakoon kodistaan kun aviomies on rakastunut toiseen naiseen. Kolmas näkökulma on Rachel, joka ei ole päässyt tyttärensä murhasta yli.

Hyvä aviomies on erittäin mukaansatempaava ja viihdyttävä. Se käsittelee vaikeita asioita, mutta on maustettu sopivasti huumorilla, jolloin lopputulos on kuitenkin kepeä. Kuvailisin kirjaa myös helppolukuiseksi. Luvut ovat sopivan mittaisia ja näkökulman vaihdokset pitävät otteessaan. Suosittelisin kirjaa kenelle tahansa naiselle. Miksei toki miehellekin.

Se johtui Liamista, Tess ajatteli. Kun Tess oli kävellyt Liamin kanssa ovesta ulos, Willille oli viimein valjennut, mitä hän aikoi uhrata. Jos asiaan ei liittyisi lasta, tätä keskustelua ei käytäisi. Luultavasti Will rakasti Tessiä, mutta juuri nyt hän oli rakastunut Felicityyn, ja jokainen tiesi, kumpi tunteista oli voimakkaampi. Taistelu ei ollut reilu. Juuri siksi avioliitot hajosivat. Juuri sen takia ihminen pystytti muurin itsensä, tunteidensa ja ajatustensa ympärille, jos hän piti avioliittoaan arvossa. Hän ei antanut katseensa harhailla. Hän ei jäänyt toiselle lasilliselle. Hän piti flirttailun aisoissa. Ei mennyt liian pitkälle. Jossakin vaiheessa Will oli päättänyt katsoa Felicityä sinkkumiehen silmin. Se oli hetki, jolloin hän oli pettänyt Tessin.

****