Gillian Flynn teki minuun niin suuren vaikutuksen, että kerrankin oli pakko tilata kirja seutulainana läheisestä kaupungista kun (harvinaista kyllä) omasta kirjastosta ei teosta löytynyt. Sharp Objectsia ei käsittääkseni ole ainakaan vielä käännetty suomeksi, joten alkuperäiskieli oli helppo valinta ja tykkäänkin lukea kirjoja englanniksi.

Toimittaja Camille Preaker lähetetään pieneen kotikaupunkiinsa raportoimaan kahden tytön kaappausta ja murhaa. Camillen nuorempi sisko kuoli nuorena ja kaupunki herättää Camillessa ikäviä muistoja. Hän joutuu palaamaan äitinsä kotiin, jossa asuvat hänen uusi isäpuolensa ja teini-ikäinen siskopuoli.

Kirja on yhtä synkkä, ellei jopa synkempi kuin kaksi muuta Flynnin kirjaa. Camillen itsetuhoisuus ja itseinho on raastavaa ja menneisyys ei päästä häntä otteestaan kun hän palaa kotikaupunkiinsa. Henkilöt ovat jälleen uskottavia ja mielenkiintoisia. Sharp Objects julkaistiin 2006, Paha paikka 2009 ja Kiltti tyttö 2012, toivotaan siis kovasti, että kolmen vuoden tahti jatkuu ja saan pian käsiini uusimman kirjan.

Natalie was buried in the family plot, next to a gravestone that already bore her parents’ names. I know the wisdom, that no parents should see their child die, that such event is like nature spun backward. But it’s the only way to truly keep your child. Kids grow up, they forge more potent allegiances. They find a spouse or a lover. They will not be buried with you. The Keenes, however, will remain the purest form of family. Underground.

****

Kiltti tyttö teki minuun vaikutuksen ja innostuin lukemaan lisää Gillian Flynnin tuotantoa. Seuraavana oli luonnollisesti vuorossa Paha paikka, joka julkaistiin suomeksi melko pian Kiltin tytön jälkeen, vaikka onkin ilmestynyt aikaisemmin. Kirjasto auttoi minua tässäkin aiheessa ja sain kirjan melko nopeasti käsiini.

Libby Dayn veli on tuomittuna elinkautiseen muun perheensä raa’asta murhasta. Libby on elänyt viimeiset 25 vuotta hyväntekeväisyyden varassa ja nyt rahat ovat loppuneet. Monet ovat vakuuttuneita veljen syyttömyydestä ja eräs ryhmä lupaa rahoittaa tutkimukset jos Libby alkaa selvittää mitä oikeasti tapahtui hänen ollessaan 7-vuotias.

Kirjassa seurataan vuorotellen Libbyn elämää nykyhetkessä ja tapahtumia murhapäivänä. Päähenkilö on kyyninen ja katkeroitunut, mikä vahvistaa kirjan synkkää tunnelmaa. Teksti pitää hyvin otteessaan ja lukija saa koko ajan paljastuksia murhapäivän kulusta kunnes lopulta kaikki selviää. Gillian Flynn on hivuttanut itsensä minun lempidekkaristien listalleni.

Panin mielessäni rahat Lylen piikkiin, pulitin ne Krissille, ja hän laski ne nenäni edessä kuin olisin yrittänyt antaa hänelle liian vähän. Hän aukaisi käsilaukkunsa ammottavan kidan ja sieltä kierähti lattialle lasten nokkamuki. ”Anna olla”, hän kehotti kättään huiskauttaen, kun kumarruin nostamaan sitä, joten annoin sen olla. Sitten tartuin nahkeaan paperinpalaan ja kirjoitin sille nimeni ja osoitteeni. Libby Day. Minun nimeni on Libby Day, senkin valehteleva huora.

****