Me ollaan öissä töissä, ei missään myymälöissä
En ole varmaan koskaan tehnyt ns. normaalia työaikaa. Paitsi jos ensimmäinen palkkatyöni hautausmaan kesätyöntekijänä lasketaan, tosin silloinkin työt alkoivat jo aamunkoitteessa. Kolmivuorotyö ja sitäkin erikoisemmat työvuorot ovat itselleni luonnollisempi asia kuin työ ns. normaali 8-16 työaika. Olen myös niin tottunut tähän, että kaksi perättäistä aamuvuoroa tuntuu väsymyksenä ja en osaa iltaisin mennä aikaisin nukkumaan. Olen tässä vuosien myötä huomannut kuitenkin, että vuorotyöni haittaa enemmän muita kuin itseäni ja joillekin on kertakaikkisen vaikea ymmärtää, että joku on muulloinkin töissä kuin 8-16.
Muutama vuosi sitten ystäväni kyseli sen hetkisiä kuulumisia ja totesin, että tämä viikko ja viikonloppu menee aikalailla töiden parissa kun menossa oli useamman yövuoron putki (omasta toiveestani). Vastaukseksi ystäväni totesi, että niin mitäs sitä nuori ihminen muuta viikonloppuna tekisi. Niin no, varmasti muutakin, mutta itselleni viikonlopputyöt ovat fine, kun niitä on lähes koko aikuisikänsä tehnyt ja väittäisin, että osaan vapaata viikonloppua arvostaa enemmän, kuin ne joilla on viikonloput aina vapaita. Itselle kun tuo vapaa viikonloppu osuu keskimäärin kerran kolmeen viikkoon. Toisaalta välillä kuulen lauseita, että epäreilua että oot monta päivää putkeen viikolla vapaana jne. No, noiden viikonlopputöiden vastapainona me vuorotyöläiset nautimme pidemmistä vapaista ja vapaista silloin, kun muut ovat töissä. Mutta eikös se ole ihan oikeus ja kohtuus. Toisaalta vuosien myötä olen huomannut sellaisenkin vähän ikävän asian, että kaikki eivät enää kutsu esim. vapun tai juhannuksen viettoon, kun oletuksena on ettei vuorotyöläinen töiltään kuitenkaa pääse.
Omalle äidilleni olen vuosikausia saanut vakuutella että, ei ole liian rankkaa valvoa montaa yövuoroa putkeen tai olla 14h töissä. Tiedän, että äiti kaikella rakkaudella esittää huolensa. Ja kyllähän monesta päivätyötä ikänsä tehneestä saattaisi tuntua kamalalta viiden 10h yövuoron putki. Itse taas pidän yövuoroista, koska tunnelma niissä on aivan toisenlainen kuin päivävuoroissa ja jostain kumman syystä meilläkin töissä eniten samanhenkiset yökyöpelit kerääntyvät yövuoroihin. Arvaisittepa vaan miten hervoton läppä lentää yöaikaan :D. Ja olen illan virkku, joten monesti olen parhaimmillani ja tehokkaimmillani noin klo 23-02. Itselleni kammottavinta on esimerkiksi viiden aamuvuoron putki, joita ei luojan kiitos kohdalleni satu kuin aivan poikkeuksen poikkeuksessa.
Nykyisin teen töitä siis kolmessa vuorossa. Mutta olenpa joskus tehnyt hullumpaakin työaikaa. Opiskelujen loppupuolella olin työpaikassa, jossa pahimmillaan tein ns. aktiivityötä 12h ja loput 12h vuorokaudesta ns. päivystin, ja pahimmillaan tätä settiä oli kolme vuorokautta putkeen. Silloiselle tapailemalleni miekkoselle oli hankalaa ymmärtää, että jos maanantaina lähden töihin niin miten tosiaan tulen vasta torstaiaamuna takaisin :D. Luojan kiitos tuollaisiin työvuoroputkiin ei enää viime vuosina ole tarvinnut lähteä.
Noniin, tulipas jaariteltua pitkästi aiheesta, Tuijalla taitaa myös olla sanottavaa aiheesta :).
Satu on aivan oikeassa, kyllä vain minullakin on sanani sanottavaksi tästä aiheesta. Myöskään minä en ole oikein koskaan tehnyt ns. normaalia työaikaa. Aikaisemmassa työpaikassani tein kolmivuorotyötä. Tuolloin pidin eniten ilta- ja yövuoroista, koska en itsekään ole aamuihminen. Kolmivuorotyötä tehdessäni en juurikaan kuullut ystäviltä tai perheenjäseniltä kommentteja, että olisin aina töissä. Sen sijaan itsestäni tuntui siltä. Varsinkin useamman aamu-ilta-aamu-ilta putken jälkeen oli sellainen olo, ettei energiaa jäänyt muulle elämälle. Tuo aika on omalta osaltani ainakin toistaiseksi takanapäin eikä ikävä ole jäänyt.
Nykyinen työaikani on kaikkea muuta kuin normaali. Yksi työvuoro kestää kerrallaan 24 tuntia eli yhden kokonaisen vuorokauden. Aamulla kun lähtee töihin, tulee vasta seuraavana aamuna takaisin kotiin. Vastapainona pitkille vuoroille on tietysti pitkät vapaapäivät. Yhtä työvuoroa seuraa kolme vuorokautta vapaata, joista ensimmäinen ns. lepopäivä ja kaksi seuraavaa varsinaisia vapaapäiviä. Työrytmi on säännöllinen, joka neljäs vuorokausi on työvuoro. Tämä helpottaa menojen suunnittelua, koska työn säännöllisyyden vuoksi pystyy laskemaan vaikka koko vuoden työvuorot. Toki kaikkea ei voi aina suunnitella ja järjestellä oman aikataulunsa mukaan, ja siksi joskus joutuu hieman järjestelemään vuoroja, jotta pääsee osallistumaan johonkin joka sattuu samalle päivälle kuin työvuoro on. Onneksi meillä töissä kaikki ovat samanlaisessa tilanteessa, ja jokaiselle tulee joskus tarvetta vapaalle, niin vuoroa on yleensä helppo saada vaihdettua jonkun kanssa.
Työni on melko kuormittavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Siksi lepopäivä on monesti pakko pyhittää oikeasti levolle. Tässä asiassa olen monesti joutunut törmäyskurssille osan kavereiden kanssa. Kaikki eivät tahdo ymmärtää, että joskus työvuoron jälkeen ei vain yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Koko päivä saattaa mennä toipuessa vuorosta, eikä siksi edes illalla ole virtaa lähteä minnekään. Olenkin pyrkinyt siihen, etten mieluusti sovi ensimmäiselle vapaalle mitään. Ainakaan sellaista, että tarvisi erikseen lähteä jonnekin tai pitäisi olla älyllisesti kovinkin lahjakas. Tätä ei kaikki tahdo millään ymmärtää, ja siksi joskus onkin saanut vääntää ratakiskosta, etten tänään jaksa mitään vaikka onkin vapaapäivä. Olen ajan mittaan oppinut, ettei minun tarvitse selitellä kenellekään jos työvuoro on ollut raskas ja sen jälkeen haluaa vain olla. Se ei ole minun ongelma, jos joku ei sitä ymmärrä.
Vaikka työvuorot ovat välillä rankkoja ja väsyttäviä, tykkään tekemästäni työajasta. Tällä hetkellä en osaa kuvitella tekeväni minkään muunlaista työtä, en sen luonteen enkä työajan vuoksi. Sen tiedän, että tälläinen työrytmi ei ole paras mahdollinen perheellisille, varsinkaan pienten lasten vanhemmille, mutta koska omalla kohdallani tuo ei ole ajankohtaista, aion jatkaa tätä niin kauan kuin se on mahdollista.
-Satu&Tuija-
