#freemelania – ja itsesi
Olen viihdyttänyt itseäni kuluneen viikon aikana Donald Trumpin virkaanastujaisista levinneiden kuvakaappauksien ja videon pätkien seurassa. Milloin naama norsullaan on mielestäni aivan ihana Michelle Obama, milloin miehensä vilunkipelistä kiinni saanut Hillary Clinton.
Suurimman huomion on saanut kuitenkin itseoikeutetusti tuore First Lady, jota miehensä kohtelee kuin kakkosluokan kansalaista. Pariskunnan elekieli kertoo enemmän kuin tuhat pr-koneiston läpi mennyttä siirappista valokuvaa tai tarinaa. Melanian kiirastuli salamavalojen räiskeessä alkoi, luvalla sanottuna, katastrofaalisesti, kun tuore maan ykkösnainen ei pystynyt peittämään sisäisiä tuntemuksiaan. Aluksi maailmalle levisi videon pätkää, jossa tuoreella presidentillä oli niin kiire laukata Valkoisen talon rappusia ylös, ettei rouvaa tarvinnut jäädä odottelemaan. Kun viralliset kuvat oli otettu, ei tämä mies malttanut mennä ovesta sisään rouvansa kanssa, vaan Melanian saatteli ovesta sisään, kummallakin puolelta selästä tukien, väistyvä Obaman pariskunta. Suurimman kohun aiheutti valanvannomistilaisuudesta levinnyt videonpätkä, jossa tekohymy muuttui muutamassa sekunnissa ilmeeksi, jota voi kuvailla monin termein. Itse kuvailisin sitä surulliseksi ja alistuneeksi.
Tästä onkin virinnyt sosiaaliseen mediaan #freemelania -kampanja, joka saa meemien tekijöiden mielikuvituksen jylläämään. Itse kuvien taustalla on kuitenkin todennäköisesti yksinäinen nainen, joka on ymmärtänyt ettei mammonalla ja maineella sitä onnea saanutkaan.
Melania elää nyt siinä kuuluisassa kultaisessa häkissä, jossa tarkoitus on näyttää kauniilta ja viihdyttää muita, mutta ulos ei pääse. Näitä häkkilintuja on muissakin yhteiskuntaluokissa. On häkki sitten kultainen, teräksinen tai puinen.
Tiedän monia naisia, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia miehestään. On tilillä sitten ykkösen perässä kolme tai useampi nolla. Pidemmän nollarivistön omaavat miehet kohtelevat naisiaan kuin he olisivat osa hienon asunnon kalustusta. Nämä vaimot ovat niitä ns. Trophy-vaimoja. Yhteen ei olla menty välttämättä rakkaudesta, vaan muista arvoista. Vaimo näyttää kauniilta käsipuolessa, ja moni nainen tyytyy tähän rooliinsa. Mies saa tehdä mitä haluaa, kunhan teot hyvitetään materialla. Milloin mennään naimisiin, tehdään lapsi, ostetaan uusi asunto, tehdään taas toinen lapsi, ostetaan timanttisormus, kallis lomamatka. Esimerkkejä on tuhansia.
Sitten on näitä ihan normaaleja pariskuntia, jossa yhdessä ollaan ihan muusta kuin rakkaudesta. Milloin yhdessä pitävä elementti on yhteiset velat, milloin lapset, milloin pelko elää omanlaista elämää, milloin pahimman luokan läheisriippuvaisuus. Häkkejä on monenlaisia.
Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä, mutta itse en voisi elää tällaista elämää. Oma henkinen hyvinvointi laitetaan materiaalisten arvojen edestä sivuun. Ehkä näistä ihmisistä kukaan ei ole koskaan kokenut aitoa rakkautta ja sitä kaiken pakahduttavaa onnentunnetta. Olla suhteessa, jossa saat aidosti olla oma itsesi, kaikkine vikoinesi ja virheinesi. Olla suhteessa, jossa sisimmässä on rauha, jota ei voi sanoin kuvailla. Surullista kyllä, moni jää kuitenkin siihen tuttuun ja vanhaan suhteeseen. Koska ei uskalleta elää sitä elämää, joka sydämessä tuntuu hyvältä. Mietitään liikaa, mitä muut ajattelee, mitä jos joudun muuttamaan pienempään asuntoon, myymään autoni, lomamatkat jäävät pois, mitä jos en kelpaakaan kenellekään enää.
Tiedän myös monia ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet lähteä tavoittelemaan sitä onnea. Joskus eteen on kävellyt ihminen, joka on olemassa olollaan kyseenalaistanut kaiken aikaisemman. Hetken elämän palaset ovat hakeneet paikkaansa, mutta kun pahin myllerrys on ohitse, on elämä täynnä rakkautta ja onnea. Jokaiselle näistä ihmisistä olen esittänyt kysymyksen ”kadutko lähtöäsi huonosta liitosta”. Valtaosa on sanonut katuvansa, etteivät lähteneet jo vuosia aiemmin.
Toivottavasti Melaniakin lentää kultaisesta häkistään neljän vuoden kuluttua kohti omaa onneaan. Ja siihen mennessä sinä, ravistele sitä omaa häkin oveasi – #freeyourself.