Kolme pientä sanaa

”Et ole yksin”. Kuinka paljon noiden kolmen pienen sanan sisään sisältyy. Kuinka nuo sanat sanottiin mulle yllättäen taannoin, kun menneisyyden haamu istahti olkapäälle. Siellä se supatteli korvaan niitä samoja valheita, jotka olivat tehneet tuhojaan vuosien ajan. Mutta nyt se ei saanut enää valtaa. Ei, vaikka toi hetkeksi mukanaan vanhat tunteet, kyynelistä puhumattakaan. Sillä kuten saduissa, hyvä voittaa pahan ja rakkaus voittaa vihan. Menneisyydelle ei pidä antaa valtaa, lupaa tulla myrkyttämään sun elämää. Lupaa tulla tekemään tuhojaan, ja lähteä sitten pois jättäen taakseen poltetun maan, rikkinäisen sydämen ja murskatun ihmisyyden. En suostunut siihen. Hätistin sen pois. Ymmärsin, ettei sille ole enää sijaa mun elämässä.  Ei enää – ei pahaa mieltä, ei petettyjä lupauksia, ei valheita.

Hyvä voitti, rakkaus otti niskalenkin vihasta. Hyvä näkee pahassakin jotain surullisen kaunista. Sitä, kuinka tuo paha on sisimmässään niin pelokas, ettei uskalla olla oma itsensä. Kuinka rakkaus voimistuu vihasta ymmärtäen, ettei elämässä ole muuta kuin rakkaus ja anteeksianto. Rakkautta antaa anteeksi toisen pahat teot, jotta itse pääsee elämässä eteenpäin. Antaakseen itselle rauhan. Ollakseen itselle rakkaus.

Entä ne kolme pientä sanaa. Ne antavat toiselle signaalin, että sulla on merkitystä. Sun ei tarvitse kantaa tätä taakkaa yksin, on se sitten menneisyyden haamu, henkinen paine tai maallisemmat ongelmat. Anna mulle osa, niin kannan siitä osan. Kerro mulle, avaa sydämesi, jotta paha pääsee pois. Tässä on olkapää, voit nojata siihen joko henkisesti tai fyysisesti. Minä en poistu viereltäsi, vaikka muut ovat joskus niin tehneet.

Ne voivat olla sanoja, jotka juuri siinä hetkessä antavat sulle voimia mennä eteenpäin. Niiden merkitys on ihmiselle sitä suurempi, mitä syvemmällä on käyty. Koska jokainen meistä tietää varmasti sen, jonka selän on katkaissut se pienen pieni korsi. Se ohuen ohut putkilo, jonka toinen huitaisee pois tieltään ja jatkaa matkaa, mutta toiselle se on niin painava tanko, joka romahdaa henkitorven päälle estäen hengittämisen.

Et. Ole. Yksin. Sen toinen sanamuoto voisi olla ”kyllä yhdessäololle”.

Ne kertovat sitä, että olet arvokas. Mulle. Sä voit olla heikko. Itkeä. Mä en pelkää. Sun olotila merkitsee mulle. Me selvitään tästä. Yhdessä.