Oikeudenmukaisuutta ja huonoja ihmisiä
Kuulin viikonloppuna uutisen, joka sai mut miettimään karmaa, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisten ajattelemattomuutta Onko oikein iloita jonkun kuolemasta, koska tämä on tehnyt äärimmäistä pahuutta. Tekeekö se sinusta huonon ihmisen, jos tunnet oikeuden toteutuneen. Ajatteletko koskaan sanojesi merkityksiä pidemmälle, kun olet ne suustasi päästänyt.
Ystäväni perhettä kohtasi muutama vuosi sitten järkyttävä tragedia. Se suurin lapsen kuoleman jälkeen. Naapurin mies paljastui pedofiiliksi. Tuli tuomio, joka tosin omaan oikeustajuun verrattuna oli kuin märkä rätti vasten kasvoja. Mies istui tuomiosta puolet, pääsi koevapauteen jo ennen tätä ja muutti takaisin naapuriin. Jokainen voi kuvitella, miten tuomitun rikollisen paluu jokapäiväiseen arkeen vaikuttaa. Ei hyvin, ei todellakaan.
Jos otetaan pois ystäväni monen kuukauden unettomuus ja kovat rytmihäiriöt, uhrin pelkotilat ja loppuelämäksi henkisiä jälkiä jättäneet teot, niin suurimmaksi suruksi nousi muiden ihmisten reaktiot asiaan. Kuten arvata saattaa, tässä pelissä oli monta valmentajaa, jotka huutelivat omia mielipiteitään kentän laidalta. Supisuomalaiseen tapaan myös ystävääni syyllistettiin asiasta, koska oli laskenut tyttärensä leikkimään miehen luokse. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon, että perheenisää ei asiasta syyllistetty.
Nämä ovat reaktioita, jotka itselläni saavat verenpaineen nousemaan. Millä oikeudella ulkopuoliset kommentoivat asioita, joista heillä ei ole mitään kokemusta. Onko heidän lastaan tai heitä itseään käytetty joskus seksuaalisesti hyväksi. Onko heidän taloudellinen tilanteensa sellainen, että voivat jättää omakotitalon tyhjilleen ja muuttaa pois. Ostaisitko itse lapsiperheen äitinä talon tuomitun pedofiilin naapurista. Olisivatko he valmiit menemään vankilaan taposta, ja jättämään pienet lapset ilman äitiään.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset voivat omassa elämässään niin huonosti että ulkoistavat empatiakyvyn oman pahoinvoinnin kustannuksella. Eihän kukaan tunneälykäs, elämää nähnyt ja kovia kokenut ihminen lauo noin typeriä kommentteja. Vanha sanonta, kulje maili toisen kengissä ennen kuin arvostelet hänen elämäänsä, sopii tähän(kin) tilanteeseen. Elä sitä elämää, jossa henkinen tuska on niin suurta ettei mikään fyysinen kipu vastaa sitä. Oma terveys jää kakkoseksi, kun huoli omasta lapsesta on niin suurta. Lohduta lastasi, joka ei uskalla nukkua yksin. Käy töissä, vaikket uskalla jättää lastasi hetkeksikään yksin.
Eräs raiskauksen uhriksi joutunut ystäväni kysyi minulta kerran, ”olenko huono ihminen, koska olen onnellinen raiskaajan kuolemasta”. Vastasin, ”et ole. Ajattelisin itse aivan samoin”.
Sanoin saman lauseen ystävälleni muutama päivä sitten. Enkä tuntenut itseäni huonoksi ihmiseksi.
Tarina on kerrottu ystäväni suostumuksella. Juon kanssasi skumppapullon milloin tahansa <3