Pirkon piukat pöksyt

Nyt sohaisi Arstilan Pirkko sellaiseen kusiaispesään, ettei arvannutkaan tämän ”parempaa pukeutumista osoittavan ajatusleikin” nostattavan tällaisen haloon. Hoh hoijaa, ei voi muuta sanoa. Pirkko, Pirkko, nyt ei mennyt ihan putkeen. 

Ehkä Pirkolla meni ensimmäisen kerran metsään siinä, kun hän halusi antaa pukeutumisvinkkejä naisille. Vähän kuin kauneusblogeissa, niinkuin hän eräässä lehtijutussa kommentoi. En ole kuitenkaan (muistaakseni) lukenut yhtäkään muoti/kauneusblogia, jossa näin törkeästi arvostellaan naisen ulkonäköä ja tuodaan esiin niitä huonoja puolia. Vaikka ihminen rakastaakin kirjoittamista ja on muutaman kirjan kirjoittanutkin, niin se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että osaa kirjoittaa esim. nasevaa kolumnia. Tai ainakaan tällaisesta aiheesta. Itse en ainakaan alkaisi kirjoittaa sketsejä, koska natsat olkapäällä eivät siihen riitä ja sohaisisin omissa jutuissani varmasti johonkin kusiaispesään, vaikka tarkoitukseni olikin hyvä.

Toisen kerran Pirkon mopo keuli metsikköön siinä, kun hän kuvitteli hänellä olevan jonkin sortin oikeus ruveta kommentoimaan muiden naisten ulkonäköä ”hyvässä hengessä”. On suorastaan surullista, että itse suurimman osa työurastaan julkisessa ammatissa ollut, ja varmasti paljon negatiivista palautetta ulkonäöstään saanut Maikkarin ensimmäinen naisankkuri, sortuu arvostelemaan tämän kassajonossa olleen naisen ulkonäköä. Tämän naisen salaiset solat ja kukkulat kun eivät kuulu kenellekään muulle kuin tälle naiselle itselleen. Vähän niinkuin niin, ettei Pirkon ulkonäkö kuulu kenellekään – on hän sitten jonkun mielestä rupsahtanut tai kauniisti ikääntynyt. Ei kuulu kenellekään. Piste. On kummallista, että itse julkisen ammatin suurennuslasin alla ollut nainen rupeaa kommentoimaan toisen jalkojen pituuksia, rintojen kokoa tai painoindeksiä. Kyllä tämäkin kommentointi osoittaa sen, että jos naisella on itsellään hyvä olla, ei ole tarvetta ruveta kommentoimaan toisen ulkonäköä millään tasolla. En tiedä, kaipaako Pirkko takaisin nuoruuttaan vai mikä on, mutta miksi hän kokee olevansa oikeutettu muiden haukkumiseen. Maailma on myös muuttunut tässä vuosikymmenien aikana siihen suuntaan, ettei nainen tarvitse enää miestä elättäjäkseen tai sosiaalisen statuksen saamiseksi. Ennen vanhaan kauppareissut olivat tärkeitä sosiaalisia tapahtumia, jolloin kaupassa hoidettiin kylän suhteet ja kuunneltiin juorut. Itse muistan ainakin omilla isovanhemmillani olleen kauppavaatteet erikseen, eikä sinne lähdetty ns. kotivaatteilla. Nykyajan nainen ei vaatteita vaihtele kun lähtee kauppaan kauramaito-ostoksille, vaan hilpaisee lähilidliin niissä retkuissa kuin sillä hetkellä päällä on. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että nykyisin naiset eivät pukeudu ollaakseen miesten seksuaalisten halujen objekteja, vaan ollakseen ihan omia itsejään. 

Kolmanneksi Pirkko kosahti katajaan siinä, kun hän paskan osuessa tuulettimeen rupesi väheksymään omia kommenttejaan. Ei ymmärtänyt sitäkään, miksi ET-lehti pyysi julkisesti anteeksi kolumnin julkaisua. Herranjumala Pirkko, sinähän olet valittuna myös Hyvien tapojen lähettilääksi vuonna 2012, joten kyllähän silloin pitäisi tietää mitkä hyvät tavat ovat. Sanot yhdessä haastattelussa, että jokaisella on oikeus sanoa mitä haluaa. Missä niin sanotaan? Eikö se ole juuri hyvien tapojen mukaista, että osaa välillä pitää mölyt mahassaan eikä huutaa niitä maailmalle. 

Tämä ”minulla on oikeus” -kommentti on siinäkin suhteessa mielenkiintoinen, että se kuvastaa nykyajan menoa täydellisesti. Jos minulla on paha olla, niin kyllä minulla on oikeus oksentaa paha oloni muille. Jos tuon toisen ihmisen ulkonäkö ei minua miellytä, minulla on oikeus sanoa se muille.  Jos joku ei jostain syystä ole sellainen henkilö, joka sopii omaan pirtaan, minulla on todellakin oikeus sanoa siitä. Minulla kun on oikeus. Uskokaa nyt.

Jotain hyvää tässä verkkarigatessa on se, ettei Pirkko ole ilmeisesti nykyajan vempeleiden kanssa vielä niin sujut, että olisi näpsäissyt tästä suomalais-ugrilaisesta neitokaisesta salakuvaa kaupan kassalla. Olisihan se toki tuonut juttuun hänen mielestään varmasti lisäsisältöä, koska kertoohan kuva tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Onneksi, sillä jotkut meistä muistavat varmasti tämän yhden mallitaustaisen naisen salakuvan jenkkiläiseltä kuntosalilta taannoin, kun tämä geenilotossa paremmat numerot saanut kanssaihminen otti hiukan muodokkaammasta kuntoilijasta salakuvan halveksuvin kommentein.

Pirkko, haluan kertoa sen sinulle miten siinä kävi – tuli ikuinen porttikielto tämän kuntosaliketjun paikkoihin ja lähti työpaikkakin alta. Ennen kaikkea tuli osoitettua koko kansalle sen, kuinka pienisieluinen, ruma ja epäkohtelias ihminen sisimmässään on. Toivottavasti tässä verkkarigatessa ei käy sama juttu täällä lyhytjalkaisten ja isorintaisten naisten maassa. Suomalaisuuteen kun kuuluu nimittäin myös se, että anteeksi ei anneta ja pitkävihaisuus kestää hautaan asti.