Kun ei vaan mee perille

Olin eilen laittautumassa keskiviikkoiltaan opiskelijabileiden merkeissä kun Facebookissa alkoi olla tungosta. Paidan valitsemiseen meni ikuisuus kun kone pimputteli viestiä koko ajan. Yllätyksekseni yhtäkkiä sain viestin entiseltä intti”kaverilta”, tyypiltä joka aikoinaan tunki makuupussiini leirillä ilman lupaa ja seurusteli kotipuolessa olevan yläasteelaisen kanssa. En päässyt miehestä irti ennen kuin pari kuukautta kotiutumisen jälkeen ja eilen tyyppi alkoi vihjailemaan että pitäisi nähdä.

Koska sopivasti asun vastakkaisella puolella Suomea eikä meillä ole armeijatuttuja lukuunottamatta yhteisiä tuttuja, valehtelin tai oikeastaan vain liioittelin tämän hetkistä tilannettani ja kerroin olevani parisuhteessa nykyisen ”me nyt vaan hengaillaan, en tiiä tuleeko tästä sen enempää”-tyyppini kanssa. Kerroin vielä (testatakseni mitä inttityyppi on taas hakemassa) että mieheni on lähdössä inttiin jolloin inttityyppi totesi toiveikkaana; mutta sittenhän te erootte. No ei. Ei oikeen tunnu menevän perille.

Myöhemmin illalla olin baarissa lipunmyyjänä ja opiskelunsa jo päättäneet sankarit tuntuivat luulevan että viiden euron lipun hintaa kuuluu myös nainen, sen verran oli kädet käpälöimässä.

Itselle ei taas mene tilastotiede perille. Toinen tunti menossa enkä saa opettajan puheesta selvää.

suhteet oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *