Eilen ja tänään oli taas vuoro avointen yliopisto-opintojen. Opetus vaan oli niin luokattoman huonoa että karkasin molemmilta luennoilta kesken. Eilen illalla nälän vuoksi ja tänään koska neuleesta loppui lanka eikä luennoitsijasta saanut mitään irti. Villapaita tosin edistyi hyvin luennoilla.

Luennoilla kerkisin miettiä vaikka mitä, mutta järkevimmästä päästä olivat todennäköisesti pohdinnat sanonnasta ”ne jotka eivät osaa päätyvät opettamaan” tai jotain sinne päin. Viimeisen kerran muistan saaneeni oikeasti laadukasta opetusta lukiossa. Toisaalta eihän oman alansa asiantuntijan (kasvatustieteilijöitä lukuunottamatta) oletetakaan osaavan opettaa yhtä hyvin kuin esimerkiksi luokanopettajan, joka on kuitenkin viisi vuotta pedagogisiaan tehnyt. Silti toivoisin että korkeakoulujenkin luennoitsijat tajuaisivat kiinnittää edes hieman huomiota kuinka tämän asian voisi ilmaista selkeästi, toistuuko joka toisessa diassani sama teksti ja että dioissa ei ole tuhatta kertaa ehkä, saattaa tai mielestäni. Tarkoituksena olisi kuitenkin oppia tämänhetkistä faktatietoa, ei luennoitsijan henk.koht mielipiteitä.

Eilen luennolta lähtiessäni painuin nälästä huolimatta salille rauhoittumaan. Oli ihana olla salilla yksin, kääntää nupit kaakkoon ja antaa painojen paukkua. Viimeisiä penkkitoistoja tehdessä oli kova motivaatio saada toisto ylös siinä pelossa että jos tanko jää rinnalle niin tyttö jää salille maanantaiaamuun asti.

Keskiviikkona olin järjestämässä opiskelijabileitä ja oma budjettini koki positiivisen yllätyksen. Onnistuin olemaan koko yön baarissa ja käyttämään 2,5€. En kyllä paljoa juonutkaan kun yhden juoman hain juomalipulla ja toisen maksoi plan-B-mies. Plan-B-mies sai nauttia seurastani koska vielä viime viikolla kuvioissa ollut plan-A paljastuikin astetta pahemmaksi playeriksi.

Töissä on tällä viikolla ollut puhetta kuinka vanhaksi itsensä tuntee kun omat ikätoverit saatikka nuoremmat menevät naimisiin ja saavat lapsia. Tällä hetkellä lähinnä ihmetyttää missä välissä ihmiset ehtivät hankkia tarpeeksi vahvan ihmissuhteen tehdäkseen noin suuria päätöksiä. Itsellä kun on niin kiire juosta ympäri kaupunkia tekemässä mitä päähän pälkähtääkään. Kantapäät on taas rakoilla kun viimeiseen kolmeen päivään on tullut käveltyä nelisenkymmentä kilometriä.