Ai raskauspahoinvointia?

Joooh, joka torstai, lauantai ja sunnuntaiaamu :D.

Aloitin eilen työharjoittelun yksinäisen, epäilyksen täyttämän viikonlopun jälkeen. Mies ei vastannut viesteihin viikonloppuna ja kaverilla oli mies kylässä eikä sängystä kuulemma joutanut nousemaan, niin en sitten käynyt missään koko viikonloppuna kun kaupan päälle vielä satoi vettä.

Perjantaina tosin tuhlasin parin viikon ruokarahat järjettömiin 13cm korkoihin joten huomenillalla voi olla kipeä jalkainen bilettäjä. (Ja torstaiaamuna seitsemältä töissä väsynyt hoitaja). Mutta voiko joku muka kävellä ohi kenkäkaupan loppuunmyynnistä.

Harjoittelupaikka tuntuu ainakin ensimmäisen päivän perusteella mahtavalta, tänään oli vapaapäivä joten kokemusta ei tullut lisää. Hoitajat ottivat tosi hyvin mukaan ja ihmiset olivat huumorintajuisia ja kun tänä vuonna pääsee oikeasti tekemään jo töitä harjoittelussa niin huippua. 

Huumorintajua tosin testattiin kun osastonlääkäri kysyi minulta, että kärsinkö raskauspahoivoinnista. Ymmärrän, että potilaat useinkin kyselevät miehestä ja lapsista ja on joku joskus kysynyt kuinka pitkällä olen kun opiskelijoiden vaatteet ovat monessa paikkaa makkarankuoria, mutta tämä oli kyllä kaiken huippu.

Torstaiaamuna voisin kyllä mennä lääkärille valittamaan pahoivointia kun huomenillalla on syksyn isoimmat bileet.  Aioin bilettää kovaa, mutta selvinpäin ja toivonmukaan olla kahdelta yöllä nukkumassa. Jos olen armeijan leirit vetänyt kolmen tunnin yöunilla viikon parin ajan niin kyllä yhden torstaiaamuvuoronkin jaksaa. Pakko.