Viis katseista, mä oon sun nainen
Uutisia monelta rintamalta. Paino on pudonnut jo 91,5 ja ihan vaan syömällä mitä tekee mieli silloin kun on oikeasti nälkä eikä vaan suunnälkä.
Parisuhderintamalla ollaan edetty tilanteeseen jossa me ei vissiinkään seurustella, mutta mies on kuitenkin julkisesti antanut lausunnon, että olen hänen naisensa.
Ja harjoittelu on ohi ja maanantaina (siis huomenna, voi iiks) palataan kuluttamaan koulunpenkkiä pariksi kuukaudeksi.
Pidettiin sitten harjoittelun loppumisen kunniaksi kaverin kanssa bileet. Kutsuttiin nelisenkymmentä vierasta ja panikoitiin etukäteen, kuinka ahdasta tulee ja entäs jos juttu karkaa käsistä. No karkashan se siinä määrin, että ens viikko syödään sipsiä ja karkkia kun vieraita kävi koko illan aikana päätä huimaavat kahdeksan.
Joukkoon on luettu vajaat kaksi tuntia pyörähtäneet äiti ja seitsenkuinen vauva, joka aiheutti hirvittävän vauvakuumeen.(Edellistä tekstiä huomaavaisesti kommentoineen vierailijan mielen helpottamiseksi voin todeta, ettei vauvaa ole tulossa ainakaan pariin vuoteen. Epämääräinen suhde, eri osoitteissa asuminen ja opinnot kesken eivät ole vastuuttomimmankaan hoitajan mielestä kummoiset olosuhteet kasvattaa lasta.)
Meidän luokan pojat tulivat juuri kun muut olivat lähteneet ja meillä oli sitten viidestään hulvattoman hauskaa. Pojat onnistuivat jotenkin kutsumaan alakerrasta tuntemattoman kiinalaisen ja saksalaisen joka antoi heti puhelinnumeronsa ja käski soittaa kun keväällä olen Saksassa.
Lähdettiin sitten yökerhon suuntaan ja törmättiin sitten poikakaverini seurueeseen. (Olen itse siirtynyt sujuvasti poikaystävä-termin käyttämiseen kun en jaksa englanninkielisille kavereilleni selostaa monimutkaista tilannetta. Ja poikkis siis oli sovitusti liikenteessä omien kavereidensa kanssa. Noudatan itse linjaa, että menköön kavereiden kanssa nyt niin paljon kuin lystää, tilanne muuttuu kuitenkin muutamassa vuodessa jos papin aamenet ja lapset astuvat kuvaan.)
Hauskaa oli. Jossain vaiheessa piti tanssilattialla uhkailla tuntematonta tyyppiä joka kävi liian läheiseksi kaverini kanssa, ettei tyyppi kävele huomenna jos ei anna meidän olla rauhassa. Oman luokan pojatkin kävivät kaverilleni ahdistavaksi ja kaveri häipyi kahden maissa. Itse saa olla kummasti rauhassa kun baariin mennessä esittelee omalle luokalleen poikakaverinsa joka sattuu olemaan kulmakunnan isoin mies. Minä saan omasta kohtuu hyvästä pituudesta (177 cm tämäniltaisten korkojen kanssa) huolimatta tuntea itseni pieneksi parimetrisen miehen rinnalla.
Mutta niistä katseistahan tässä piti kirjoittaa. Niitä tulikin illan mittaan jos jonkinlaisia. Poikkikseni kaverit eivät suhtaudu minuun mitenkään lämpimästä, mikä on ihan ymmärrettävää. Jätkät kun eivät ole koskaan tavanneet minua niin, että olisivat olleet selvinpäin ja nainen nyt kummasti sotkee poikien biletyskaavaa+ että vien heiltä yöpaikan silloin tällöin. Pojat siis antoivat parin ensimmäisen tunnin verran erittäin kylmiä katseita.
Poikkistani vähemmän tuntevat jätkät taas kelasivat hetken aikaa, tuijottivat uteliaana ja sitten alkoivat kaksimieliset hymyt. Teki mieli todeta, että kyllä tässä on puoli vuotta oltu yhdessä, että en oo mikään yhden illan hekotuksen aihe. Ja en ainakaan tämän illan, tulin nimittäin omaan sänkyyn nukkumaan kun aamulla (tai siis iltapäivällä) on pakko nousta lukemaan sisätautien tenttiin.
Viimeisimmät katseet ja ilmeet naurattivat kun oltiin jo pari kertaa illan aikana kierretty baari ympäri ja ehkä kolmannella kierroksella mulle tuntematon tyyppi tulee ja kysyy poikkikselta että oonko sen nainen. Että joo en, muuten vaan roikun koko illan miehessä ja mies maksaa mun juomat. Poikkis vastasi myöntävästi, niin että tässä nyt odotellaan seuraavaa parisuhteen määritystä. Ja mietitään kuinka selostaa parisuhdetilanteeni ukilleni joka tulee keskiviikkona henk. koht. tarkastamaan kuinka pellossa täällä 500km päässä kotoa eletään.(Hirvittävällä hunningolla, ainakin pölykasoista päätellen)