Paluu alkuun

Katsoin telkkarista Dietit vaihtoon ohjelmaa sillä aikaa kun odotin kaveriani. Ohjelmassa ihmiset katselivat valokuvia menneiltä vuosilta ja miettivät mikä meni pieleen. Pakkohan siinä oli kaivaa omat vanhat valokuvat esille.

Oli jännä huomata millainen muutos viiteentoista vuoteen on mahtunut. Eniten ihmettelen kuitenkin edelleen, miten paino alkoi kertyä? Olinhan kuullut vuosia olevani läski, mutta kuvia kun katsoo niin läski tyttö on vasta lukion luokkakuvissa.

Aiempien vuosien kuvissa on tyttö jolla ehkä on muutama kilo enemmän kuin suositeltavaa, mutta koko ala-asteen ajan tuolla tytöllä oli enemmän pituutta kuin kellään muulla luokan tytöllä, leveämmät hartiat kuin pojilla ja levein hymy koko luokasta.

Ja voi luoja että tukkani oli upea. Luonnonkiharat säkkärät valuvat kaikissa kuvissa lapaluiden alapuolelle tuuheina ja ilmavina. Jokainenhan tuntee kouluaikanaan koulukuvien olleen hirveitä ja epäonnistuneita ja niitä piti yhdessä haukkua, jokaisen omaansa, mutta jälkikäteen kun katson omia kuviani en voi kuin ihmetellä kuinka kaunis olin.

Lukiokuvia katsoessani alan ihmetellä hiuksiani. Vuosi vuodelta ne näyttävät kuivemmilta ja ohuemmilta ja kun päästään aliupseerikoulun luokkakuvaan keskellä päätäni näyttää olevan kalju viiva. Mitä ihmettä tapahtui?

Nyt odotan jo innolla, että  saan herätä keskiviikkoaamuna lääkärinsoittoon ja kuulen onko kehossani jotain oikeasti vialla vai lähdenkö hankkimaan peruukkia. En halua takaisin vanhaa minääni, mutta haluaisin takaisin hiukseni ja kehon ja mielen joka jaksoi treenata neljästi viikkoon ja viikonloppuna pelit päälle.