Tyhjän kalenterin syndrooma

Koko päivän on ollut orientoitumisongelmia kun mikään deadline ei vielä häämötä olan takana. Tämä kouluvuosi alkaa muutenkin olla aika hyvin paketissa itsenäisiä kursseja ja harjoitteluja lukuunottamatta.Ensi viikolla on enää parisenkymmentä tuntia istuttavana.

Orientoitumisongelma voi kyllä johtua myös eilisestä humalasta. En kyllä muista milloin viimeksi olisin parista lonkusta känniin ennyt mutta niin vain siksakkasin yöllä kotiin. Yksinään baariin lähtö oli jotenkin säälittävää, mutten kyllä halunnut missata illan epävirallisia jatkoja kun kerta varsinaisessa häppeningissä olin kolme tuntia palellut parinkymmenen asteen pakkasessa järjestämässä. Haalarit onneksi tekevät anonyymiksi ja aina voi tunkea oman väriseen joukkoon.

Ja onhan se hyvä harjoitella sitä yksinään biletystä, kun ensi syksy on todennäköisesti kavereiden muuttojen vuoksi aika yksinäinen, mutten silti halua missata bileitä. Kotipuolessa oli yksi mielestäni aivan tajuttoman vahva tyyppi. Hän saattoi lähteä yökerhoon yksinään ihan vain sen takia, että halusi tanssia, laittoi baarissa korvatulpat korvaan ja tanssi koko yön koskematta viinaan. Hitsit kun omakin pokka kestäisi lähteä tanssimaan noin.

Lauantaina on onneksi kuulema meidän luokan poikien bileet. Rahat on loppu mutta se nyt ei ole mitään uutta.

P.S. Hiukanko oli ärsyttävää herätä vaille kolme iltapäivällä siihen että kämppiksen kaverin ääni kuuluu oven läpi, miten teillä on noin paljon tiskejä pöydällä ja miks teillä on astioita parvekkeella. No piip, siks ettei oo kerinny tiskata ja siks että pakastin on täynnä ja parvekkeella on kylmempi kun meidän pakastelokerossa. Ihan siks. Ja onneks olin nukkumassa bileillan jälkeen enkä yövuoron, ois saanu kuustoistakesäset huutia siitä volyymista 😀