Kiipeää kuin Tarzan, kirkuu kuin Jane

Joskus voisi kokeilla ennen kuin toteuttaa, tuli mieleen kun tänään töissä seisoin kahden metrin telineen päällä ilman keinoa tulla alas ilman että jalka osuu leikkuuterään. Mitäpä siinä muuta sitten kun  kiljumaan ja toivomaan että aamuvuoro on a) vielä paikalla, b) ottanut kuulosuojaimet korvilta.

Ja kuinka minä sinne korkeuksiin päädyin? Kippinosturilla tietysti. Ei kyllä ollut tarkoitus kipata itseäni telineelle, mutta perehdyttäjäni oli unohtanut mainita pysäytysnapin enkä tajunnut nosturin olevan kippinosturi, jonka nostolevy putoaa haarukasta kun kone kippaa.

No aamuvuoro oli vielä onneksi paikalla ja pelasti siivooja-Janen.Hieman sain kyllä kuulla kommentointia Tarzanin taidoistani.

Kommentteja sain kuulla tänään myös painostani, mutta tänään kävimme harvinaisen positiivisen keskustelun isän kanssa aiheesta. Lääkäri nimittäin soitti aamulla ja ilmoitti kirjoittaneensa lähetteen keskussairaalalle familiaarisen hyperlipidemian toteamiseksi. Ihmettelenpähän vain miksi pitää verorahoja tuhlata siihen, että voidaan todeta, että on sillä korkeat rasva-arvot kun ne on viimeiset kymmenen vuotta ollut yli rajan.

Mutta tänään ei ainakaan rasva-arvot nousseet. Aamulla en jaksanut nousta ennen kymmentä joten en syönyt kuin jogurttia ja ennen töihin lähtöä maksalaatikkoa. Töissä oli niin kiire opetellessa uusia töitä, että ruokatunti jäi kolmeen voileipäkeksiin ja kotona syötyyn iltapalaan. Mutta onpahan hienot hiki/vesihöyrykiharat.