Suuntaan maan alle (tai luostariin)

Tästä piti tulla miehen haukkumisteksti mutta sitten selasin vanhat päivitykseni läpi ja huomasin olevani liian hyvällä tuulella. Vähän mulla on menny hyvin vuosi sitten ja nyt menee oikeastaan vielä paremmin.

Viimeisin postaus oli näköjään jossain vaiheessa Saksan reissua mutta se kurjuus on ollutta ja mennyttä. Saksasta poukkaisin pikkuveljen lakkiaisten kautta kotio ja vietin elämäni kesän. Syksy on ollu aivan mahtava, aivan hullun kiireinen mutta mahtava.

Olen pyörinyt helmikuun ihastuksen kanssa nyt tämän syksyä ja hänestä pitikin valittaa. Nyt vaan ei tunnu enää valittamiselta vaikka idiootti ei viitsinykään kertoa koko aikana että on parisuhteessa vaikka pyörii yöt baarissa kanssani. Onneksi ei olla baaria pidemmälle edetty, olo on tarpeeksi tyhmä muutenkin kun on puoli vuotta itseään yrittänyt tehdä tykö.

Vanhat päivitykset piti selata sensuurimielessä mutta huomio kääntyi kyllä siihen miten hauskaa ja tapahtumarikasta elämäni on ollut opiskeluaikana. Huoneestanikin tosin näkee että olen yhtä aikaa käynyt kahta koulua, töissä ja harjoittelussa ja satunnaisesti (keskiarvolla kerta per viikko) käynyt ulkona. Ei ole siivottu.