Kukkaronnyörit umpisolmuun ja kännykkä kiinni.

Opintotuki tuli, opintotuki meni. Vuokran kun maksaa jo odottaa nettikauppalaskut niin syödään makaronia ja soijarouhekastiketta loppukuukausi. Tai ainakin kunhan pakastin on tyhjennetty broilerista ja katkaravuista ja onhan noita onneksi jäänyt kaappiin sekä Elovenan puuropusseja että edelleen Allevon pöperöitä. Ehkä tässä selvitään kun aamupalakin on taas syömättä ja kello on neljä iltapäivällä.

Puhelin joutaisi kiinni, koska sain sen verran tehtyä parisuhteen eteen tai sen lopettamiseksi että ilmoitin etten ota enää yhteyttä. Hänen vuoronsa.

Perjantai-ilta meni aika loistokkaasti molempien ollessa flunssaisia. Mies vaihtoi jossain vaiheessa yötä nukkumaan olohuoneen sohvalle. Toisaalta oli ihan kiva saada nukkua yksinään sängyssä joka ei hajoa alta niin kuin omani.

Koulu alkoi taas. Hurja kolmen viikon teoriaputki onkin ainoa mitä tällä lukukaudella enää koulunpenkkiä kulutan ennen harjoitteluun lähtöä.

Tehtäviä olisikin ihan kiitettävästi. Runosuoni vaan ei kuki, joten teksti on mitä sattuu ja syntyy luvattoman hitaasti. Tulee vielä kiire tehdä ensi viikon lopulle mennessä 15 sivua. Etenkään kun ei ymmärrä kaikkia kysymyksiä. Onneksi lukkari on löysä.

Lääkärilläni sen sijaan on runosuoni kukkinut kun epikriisini tulivat postissa tänään. Sain kippurassa nauraa lääkärin kirjoituksille.

Eilen jumppailin pitkästä aikaa ja nyt on reidet ja rintalihakset niin jumissa kuin olla voi. Eikun kiipeilemään tuolille, että saan verhon alas ja tanssitunnille. Tänään alkaa huivitanssit ja en ole ehtinyt kangaskauppaan.