Kun repäistään, niin repäistään niin että tuntuu

Ja tuntuuhan se kun puolet sisäreisien ihosta on jäänyt jonnekin hämyisen baarireissun katveeseen. Housut olisivat ehkä olleet ihan kannattava päätös, mutta kyllä noilla koroilla, stay-upeilla ja minarillakin kotiin pääsi. Tosin suoraan desinfiointiaineelle ja laastaripaketille.

Jossain vaiheessa iltaa tuli vissiinkin hiukka ristiaskelia otettua kun stay-upin reunapitsit olivat toisesta sisäreidestä syöneet palan pois. (Tässäkin vissiin pätee se isäni lempilause: Pudottasit sen kymmenen kiloa pois). Asetetaan painon lisäksi tavoitteeksi se etteivät reidet osuisi yhteen kävellessä.

Illan epämääräinen vaatetus tai lähinnä sen puute johtui sekoituksesta kiukkua, turhautumista ja epätoivoa.  Hölmö kun olin, otin puheeksi perjantai- iltana nukkumaan mennessä kyseeksi meidän parisuhteemme tilan ja kuinka hän määrittelee suhteemme. (luikertelin tyyppini kainaloon kaupungin toiselle puolelle nukkumaan, koska oma kämppäni muistutti enemmän jääkaappia) Tyyppi sitten totesi olevansa omasta mielestään sinkku ja haluavansa edetä hitaasti, ettei parin vuoden päästä tarvitse tajuta ettei toinen olekaan sitä mitä haluaa.

Tässä vaiheessa putosin kärryiltä ja niin varmaan teki lukijakin, koska teksti on melkoisen sekavaa. Mutta jos hän on puolen vuoden jonkin sorttisen yhdessä pyörimisen jälkeen sinkku, niin mitä h******iä minä teen taas hänen sängyssään ja mikä minä sitten olen.

Pää sekoaa, kun yrittää selvittää itselleen tilannetta. Kun kuitenkin haluaa sen tulevaisuuden kyseisen tyypin kanssa ja toisaalta tekisi mieli pistää kaikki stop, kun ei vaan jaksa.

No sitten päätettiin tytsyjen kanssa nollata tilanne hetkeksi ja lähteä bilettämään. Meidän luokan pojat kun sopivasti järkkäs bileet. Oli sitten semmoset etkot, että oksat pois. Ei ihan sataprossasen varmaa muistikuvaa, keiden kanssa EI imutellut. Siinä saatto unohtua se sopimus, että omaan luokkaan ei kosketa ja ehkä sekin puhe että myö tytsyt ei keskenämme puuhastella. Oli ihan sairaan kivaa olla haluttu, vaikka sitten kuinka kännihuuruissa oltiinkin.

Etkoilta lähdettiin sopivasti kun poliisit tuli ovelle ja päädyttiin samaan baariin missä tiedettiin tyyppini olevan kavereidensa kanssa. Oltiin itseasiassa sovittu, että tavataan siellä, mutta koska tyypin kaverit eivät lievästi sanottuna kaipaa seuraani, tyyppi antoi minulle ja kaverilleni täydet tuopit juotavaksi ja katosi. Odotin sitten vuorokauden tyypiltä viestiä.

Olenko siis vapaa tekemään mitä lystää, jos hän kerran on sinkku? Ainakaan noissa promilleissa häntä ei kiinnostanut yhtään kun kerroin alkuiltani kuulumisia. (Hiukan kaunistellen tosin ja tyttöjen välistä kivaa korostaen)

Ja voinko mie ees jättää sitä jos myö ei teknisesti ottaen olla yhdessä?

Ja jaksanko mie odottaa kosintaa seuraavat kahdeksan vuotta??? Vai pistänkö poikki ja ihmettelen vanhana että siinä se ainoa mahdollisuus loppuelämään sen ihmisen kanssa jonka kanssa oikeasti olisi halunnut olla, meni sivu suun oman hölmöyden takia?