Mie puhun kyllä ihan suomeekin

Kaveri laittoi eilen illalla yhdeksän jälkeen viestiä, että lähdetään baariin. Ok, lähdetään vaan mutta hetkinen, kaikki vaatteet on pakattu joko matkalaukkuun tai vakuumipusseihin vaatekaappiin. Samoin korut ja meikit. Pikainen penkominen että edes jotain sai päälleen. Muutakin kuin rikkinäiset kollarit ja kakskytä kiloa sitten ostetun topin.

Lähdettiin sitten meidän suomalais-ukrainalais-kenialaisella tyttöpoppoolla keskustaan.  Meidän yhteinen kieli on yllärillä englanti kun äidinkielinä on suomi, venäjä ja swahili. Baarissa sitten onkin hauskaa kun yleensä ihmiset tajuaa kenialaisen tummasta ihosta ettei hän puhu suomea, ukrainalaiselle yritetään puhua suomea ja sitten kun on kumpaakin aiempaa yritetty ja tajuttu että näille pitää puhua englantia niin puhuvat suomalaiset sitten mullekin englantia. Suomalaisten kännienglanti on muuten aika hirvittävää kuunneltavaa sellaisten suusta, jotka eivät sitä selvinpäin käytä.

Suomalaisten nuorten kännikavalkadi oli taas illalla erittäin edustava. Pubissa istuttiin vapaille paikoille toisen seurueen pöytään ja nämä putoilivat jo penkeiltä ja halailivat meitä tuntemattomia. Sitten yksi tutun tuttu jonka kanssa olisin halunnut jutella pidempäänkin sai meidän ukrainalaisen prinsessan suuttumaan jollain venäjän lausahduksella ja porukka hääti tyypin pöydästä. Meidän ukrainalaisen kanssa on välillä vähän kiusallista käydä baarissa, koska hän täytti 18 vasta viime syksynä ja on yhtä rajoittunut kuin nunnaluostarissa kasvanut. Okei, tiedän että kuulostaa pahalta, mutta yrittäkääpä tällä persoonalla  bilettää ihmisen kanssa joka ei juo, polta eikä edes flirttaa jätkien kanssa.

Sinälläänhän juomattomuus ja tupakoimattomuus ovat positiivisia asioita, mutta silloin kun se rajoittaa muiden juhlimista se on ärsyttävää. En itsekkään juonut kuin kaksi eilen, mutta se ei estä irrottelemasta jätkien kanssa tanssilattialla ja nauttimasta illasta muutenkin. Välillä tekisi mieli potkia kaveria oikeasti perseelle että ala elää äläkä hautaudu niihin koulukirjoihin. Ja pitää oppia olla ottamatta turhista asioista itseensä mutta toisaalta opittava pitämään rajansa.

Meinasin päätyä vielä tappeluunkin kaverin takia. Suomalainen jätkä ihan tillin tallin koko illan pyöri vieressä ja puhui kaverille ja koska kaveri ei mitään sanonut niin oletin että ovat tuttuja keskenään. Sitten kun oltiin istumassa ja jätkä tuli puhumaan niin selvis että tyyppi on ihan tuntematon.  Rupesin sitten ehdottelemaan herralle siitä poistumista niin tyyppi rupesi uhoomaan että häntä ei kukaan komentele ja että saatte soittaa poliisit ennen kuin hän siitä häipyy. Nousin tuolilta seisomaan ja tuijotin vähän aikaa silmiin (huom, alaspäin) ja sanoin pari sanaa niin päästiin lopulta rauhaan.

Eilen oli vissiin joku kääpiöiden ilta menossa kun kaikki jätkät tuntuivat olevan joko nippa nappa minun mittaisia tai reippaasti lyhempiä. Ja meikäläinen on kuitenkin vajaa 170 senttinen. Koko illan oli ihan pilvenpiirtäjäolo ja kerrankin ei ollut kyse kiloista vaan senteistä. Ja mulla ei ees ollu korkoja. Meikäläinen oli kuin tyttöjen body guard kun meillä on pituuseroa 20cm.  Yks kenialainen jätkä yritti pussata, niin sen nenä oli miun huulien kohdalla.

Sanottiin mitä sanottiin mutta mie haluun kyllä miehen olevan itteäni reippaasti pitempi, vähintään 185, koska mie tunnen itteni naurettavaks kun käytän yleensä kuitenki 7-15cm korkoja, jos mies on alle 170. Ja kun intissä opeteltiin kävelemään kaksmetrisen vauhtia niin meikäläisen harppominen niillä koroilla on nähtävyys. Exän kanssa sai oikeesti kyllä joskus koroilla juosta kun se oli 197cm eikä tasan hidastanu sen vuoks et mulla ois korot.