Se hihittävä ruumisarkku on sitten mun!

En aio vielä vampyyriksi muuttua vaan kyse on pikkuveljeni ja minun hurttiakin hurtimmasta karjalaishuumorista, joka on veristä ja sisaruksellista rakkautta täynnä. Että jos et ymmärrä, etkä ole karjalainen, älä huolehdi.

Anyway, heräsin tänä aamuna bestikseni vierestä (ei liity ruumisarkkuun mitenkään, kerron vain muuten vain kuulumisia ensin). Kun on tottunut nukkumaan kullan kanssa sylikkäin, oli tosi outoa jakaa sänky jonkun kanssa joka ei halaillutkaan koko yötä. Oli yksinäinen olo 🙁

Kotona tuli sitten puhetta kahdesta aiheesta mitä oli kavereiden kanssa illalla jauhettu, karjalaisesta hirtehishuumorista ja kuinka saada minut hiljaiseksi.

Hiljaisuus-kysymyksestä isä totesi että vastauksen keksiminen olisi Nobelin arvoinen, mihin pikkuveli totesi Nobelin aikoinaan keksineen jo ratkaisun. Isän mielestä kyseisen herran tuotekaan ei riittäisi vaan jatkaisin hihittämistä palasinakin. Totesin sitten pikkuveljen rauhoittelevan muistoväkeä hautajaisissani, että kyllä se ihan kuollut on, laitettiin vaan kasetti soimaan tunnelman luomiseksi. (Pikkuveljen arkusta kuuluu sitten vastaavasti vain HÖH! jokaisen kukkalaitteen tekstin jälkeen)

Hyvää Joulua kaikille!

Kulttuuri Suosittelen Höpsöä

Maailman loppu vai mikä ihme tälle taikinalle tuli?

Tulin tänne koto-Suomeen jo tiistaina mutta yleisten häppeninkien takia en ole ehtinyt kirjoittamaan enkä edes tervehtimään ukkia ennen kuin tänään.

Tiistai-iltana olin kotona yhdeksän maissa ja vietimme iltaa kehden äiskän kanssa kunnes iskä tuli pööpöilemään tyhminen juttuineen mm. siitä että olen liian nuori harrastamaan seksiä. Toivonmukaan vitsi, minä en nimittäin ollut se joka piilotti viinapullonsa ennen rippikoulua äitinsä kukkapenkkiin.

Pikkuveli ei tullut kotiin ollenkaan, koska oli koulupäivän jatkoilla, jotka johtivat seuraaavan päivän kouluttomuuteen.

Keskiviikkona nukuin ja pesin pyykkiä ja palelin reserviläisyhdistyksemme joulutulilla. Eilen vietin rattoisan aamupäivän mummoni kanssa ajamalla ennen seitsemää mummolle, käyttämällä häntä lääkärissä ja kaupassa, laittamalla ruokaa ja joulukuusen ja hoitamalla tuhat muuta asiaa. Illalla olin vielä luottamustoimen takia. Tilaisuuden ainoa plussa oli kun pääsin kuittailemaan kummitätilleni, joka ei tunnistanut minua.

Tänään leivoin maailmanlopun varaston verran piparipullia, joihin tosin ei siis tule piparia vaan kanelimurotähdet päälle, pikkuleipiä ja pipareita. Pullataikinaan tuli joku kömmähdys, koska taikinasta tuli tosi tuhtia vaikka jauhoja oli vähänlaisesti. Rumia mutta hyviä.

Pakkasta on 26 astetta ja tällä tuulella se tuntuu samalta kuin 32 astetta. Siitä ja liian pitkistä kynsistä johtuen kirjoittaminen on melko hankalaa, joten päivitys ja tyhjäksi ja turhaksi.

Ainoina oikeasti huomaamisen arvoisia asioita ovat olleet etten pääse Sofi Oksasen Puhdistuksessa eteenpäin millään ja aioin palautta sen lukemattomana ukille. Yleensä kamppailen kirjan kuin kirjan läpi jos olen sen aloittanut, mutta nyt vaan ei mene alas. Toinen asia on se, että varastossa on kylmä nukkua, vaikka olisi villasukat jalassa.

P.S. Miksi äiti valittaa mulle siitä, että tiskikoneen suodatin pitäisi pestä useammin? En edes asu täällä enkä tasan aio käyttää yhtään niistä kolmesta päivästä, jotka ensi vuonna aion täällä olla kotitöiden tekemiseen.

Koti Ruoka ja juoma DIY