Tänään oli taas totaalinen blondi liikenteessä. Olin ajamassa kummitätini luo hakemaan kummini ihanasti lahjoittamaa ompelukonetta kun matkalle sattui asvalttityömaa.

Jostain minun logiikkaani sopimattomasta syystä liikenne oli ohjattu yhden kaistan kautta sen sijaan, että olisi nopeasti ja helposti kierretty seuraavan ”korttelin” kautta niin ajeltiin vuorotellen yhtä kaistaa molempiin suuntiin.

Siinä sitten törötti tiellä tavalliseen tapaan liikenteenohjaaja, joka vissiin koki työnsä liian rankaksi. Ei se ainakaan kunnolla niitä merkkejä näyttänyt. Hieman helvetin hämmentyneenä pysäytin auton erittäin myöhään ja juippi tulee mulle ikkunaan kiljumaan, että tiedätkö mikä tää on, ja heiluttelee merkkilätkäänsä.

Minä kun en yleensä suhtaudu tämmösiin tyyppeihin hirveän pitkällä pinnalla niin totesin vaan etten tiedä (tiedän kyllä että sen kohdalla stopataan mutta nimeä sille lätkälle en tiedä) ja tyyppi jatkaa valittamista että eikö autokoulussa opetettu, mihin minä erittäin kypsästi totesin, että autokoulusta on jo niin pitkä aika ettei siitä mitään muista (siitähän on siis oikeasti huimat kolme vuotta). Rupesi siinä vaiheessa ärsyttämään vähän enemmän kuin hiukan.

Kävin sitten sen koneen kummiltani ja menin töihin. Laitoin samat kumisaappaat jalkaan kuin jo edelliset neljä viikkoa ja eikö ensimmäistä kertaa koko aikana ollut saapas märkä eilisen jäljiltä. Siinä vaiheessa totesin olevani onnekas kun on fyysinen työ mihin purkaa kiukku. Olinkin sitten puolitoista tuntia etuajassa valmis ja pääsin viikonlopun viettoon.

Onneksi on positiivisiakin asioita tältä viikolta:

– kävin kampaajalla ja nyt on niska siili (isä inhoaa sitä ja ukin mielestä se on hieno)

– varasin jalkahoidon ensi viikolle (ihanaa päästä pitkästä aikaa)

– vaaka näytti 95,5

– kirjastosta löytyi kivoja kirjoja

– ei enää iltavuoroja, enää yhdeksän kuudelta alkavaa aamuvuoroa ja työt o ohi tältä kesältä

– huomenna mennään Ikeaan äitin kanssa

ja viimeisimpänä

– kaveri lupasi lähteä ulos tuulettumaan miun kanssa keskellä ens viikkoa