Tässä kertaa äidin apua, nimittäin löylyn heitossa. Rankan työpäivän jälkeen kun pakaralihakset olivat niin väsyt etten päässyt saunan lauteelta ylös kun kerran olin siihen pitkäkseni heittäytynyt. Piti siis huutaa äiti suihkun puolelta apuun kun löyly loppui.

Tällä viikolla on nautittu hölmöjen väsyneiden kommenttien aiheuttamista sekopäisistä nauruista. Äitini täytti tänään pyöreitä vuosia jo sen verran, että se oikeutti palkalliseen vapaapäivään. Pikkuveljeni tästä sitten innostui selvittelemään asian taustoja ja kysyi ensin onko se pakollinen vapaapäivä ja vähän päästä että onko se palkallinen. Enpäs ollut ennen ajatellutkaan lakisääteistä palkatonta vapaapäivää. Tänään sitten minä työviikon jälkeen sekoilin sanoissani niin paljon että kakkukahveista tuli kikatuskahvit.

Kakku oli erittäin onnistunut Pirkan ohjeella tehty vadelma-sitruunajuustokakku. Vuoka tosin oli liian iso ja vaati taikinan tuplauksen. Tämä asia tosin fiksusti huomattiin vasta kun taikinaa aseteltiin jo taikinaan mutta serkkutyttö teki toisen taikinan sillä aikaa kun minä raastoin sitruunan kuorta. Juusto tosin halkesi kakun jäähtyessä mutta isä kävi tänään vaapukkamehässä ja saatiin tuoreita mehtävaapukoita halkeaman peitoksi. Kuvan laitan tänne kunhan jaksan kamerasta koneelle siirtää.

Kakun ja serkkutytön seuran lisäksi tällä viikolla sain nauttia parhaan kaverini seurasta kun kävimme lounaalla ja ihanilla kesäisillä jäätelöannoksilla syömässä itsemme ähkyyn. Sitten nautimme hiljaisuudesta kun kumpikaan ei jaksanut enää puhua. Ihanaa kun on ystäviä joiden kanssa voi olla hiljaa. Mielestäni olen onnekas kun minulla on kavereita joiden kanssa käydä bilettämässä mutta ne hiljaiset hetket kun kumpikin syventyy omaan kirjaansa (minun tapauksessani vielä joko hihittää tai itkee tarinalle) ja voi vaan olla ja nauttia siitä että toinen on vieressä ovat kyllä kultaakin kalliimpia.