Pitkän pitkä viikonloppu eli kuinka koti-ilta päätyi Hesen aamupalaan

Tänä viikonloppuna ei pitänyt mennä baariin. Päätöksessä pysyttiin hyvin eilisiltaan asti.

Laitoin jo torstaina miehelle viestiä, että kun hän kerta juhlii lauantaina synttäreitään kavereidensa kanssa niin joko perjantai tai maanantai on varattu minulle. Mies valitsi perjantain koska maanantaina kokoaa uutta tietokonetta (saan kuulema mennä katsomaan, tosi paljon varmaan älyäisi :D)

Olin sitten perjantaiyön hänen luonaan ja se nukkuminen jotenkin jäi aika vähiin. Puolilta päivin kömmittiin sängystä ylös ja eikö saamari jätkät ole jo yhden aikaan ovella koputtamassa, että aloitetaan bileet. Ja jätkien ilmeet kun näkivät minut. Vaihtelivat semmoisesta neutraalista Hei, täällä on nainen!, siihen Mitä v***ua tuo nimenomainen nainen tekee täällä? Kaikkien jätkien mielestä en ole vissiin ihana 😀

Hipsin sitten kotiin pois alta ja jatkoin ihanan hömppäromaanini parissa nautiskellen käsintehdyistä suklaakonvehdeista (joita tuli tehtyä aivan liikaa torstaina kun ärsytti kaikki). Siirsin suihkuunmenoakin ihan myöhäisiltaan kun katsoin hömppäleffoja ja neuloin. Sitten vaille kymmenen kaveri rupeaa valittamaan Facebookissa, että hän haluaa laulamaan karaokea. Yritin hänelle ehdottaa, että lähdetään baariin, mutta hän jätti välistä tällä kertaa. Minä jo pyörin tulisilla hiilillä, että lähden, en lähde, kun olin vielä alkuviikosta tytöille sanonut etten lähde, kun tuntuu niin hölmöltä törmätä poikiin koko ilta.

Vähän päästä soi puheli; Onks sulla lainata viinaa? Vanhaan tuttuun tapaan vaatekaapin kätköistä löytyy yhtä sun toista ja kaveri ja kaverinkaveri tulivat kämpille; lopputuloksena minä viiteen minuuttiin baarikuntoon lökäreistä, (huomaa likainen tukka ja edellispäivän meikin rippeet), kaverinkaverilla minulta lainassa toppi ja puoli litraa viinaa. Oma kaverini oli kuskina ja ketään muuta en porukasta tuntenut.

Mentiin sitten Amarilloon aloittelemaan suunnitelmana mennä Calleen, mutta koska Callessa oli esiintyjä ja liput olivat liian kalliit, päädyimme Socikseen, jossa törmäsimme poikiin. Lopputulemana tytöt lähtivät yhden maissa, tuntemattomista jätkistä ei mitään hajua ja minä ja poikkiksen kaverit kaikki poikkiksen luona yötä. Ja käytiin siellä Callessakin kun hups keikkaa nimiä löytyikin listasta.

Poikkiksen kanssa taxilla kämpille ja sitten odotellaan tunti että pojat tippuu pikkuhiljaa paikalle. Aamulla normisti Heseen aamupalalle. Ja ei paljoa nukuttu tänäkään yönä. Onneksi vasta seitsemältä tänä iltana on seuraavat bileet. Jos poistaisi perjantain meikit ennen sitä.

Mutta ihan positiivinen viikonloppu. Pojatkin oppii ehkä sietämään minua seuraavan kymmenen vuoden aikana. Pidin kyllä turpani nätisti ummessa, enkä aukonut päätäni niille, hihitin vaan, mikä johtui siitä että a) poikien jutut olivat sekoja, b) väsytti ja paleli c) en ollut syönyt käytännössä mitään torstain verenluovutuksen jälkeen.

P.S, osa pojista valvoi koko yön ja kuulin heidän puheensa vain osittaisesti makkarin puolelle. Olisin niin halunnut kuulla mitä se puhe sairaanhoitajaopiskelijasta oli.