Rauha maassa ja suolat sekaisin

Pyörryttää siis edelleen ja vaikka isot bileet on huomenna niin meikäläinen vaan lisää sekä suolaa että energiaa pöperöön. Haluaisin nimittäin päästä jatkojenkin puolelle a)sammumatta, b) pyörtymättä.

Alennuin laittamaan vielä yhden viestin miehelle ja sen seurauksena huomisen kokeisiin luku näytti normaalista poikkeavalta. Istuin nimittäin illan miehen luona höpöttämässä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Parisuhteen viisivuotissuunnitelmakin eteni ihan kivasti. Tässä vaiheessa on päätetty se että me ei muuteta Mikkeliin eikä Joroisiin. Poissulku tapahtui seuraavin menetelmin. Mies selaa oman alansa työpaikkailmoituksia ja minä huutelen selän takaa että tonne me nyt ei ainakaan muuteta. Oulu ja Etelä-Korea pistettiin harkintaan.

Sitten koin elämyshetken. Puhuttiin siitä, että kohtuu tiukalla aikataululla saisin kymmeneen vuoteen maisterin paperit (jos nyt pääsen edes yliopistoon sisään) jos siihen kymmeneen vuoteen lasketaan äitiyslomat. Ne kun olisi helpompi pitää ennen kuin rupean tosissani panostamaan uraani kunhan lapset ovat vähän kasvaneet. Mies vaan totesi tähän että mihis väliin ne hänen isyyslomansa sovitellaan. Jotenkin olin koko ajan ollut niin ruusunpunaisissa haaveissa (ja ulkomaille muuttamassa) ettei ollut tullut pieneen mieleenikään että hänkin haluaisi ehkä viettää aikaa lapsien kanssa. Anteeksi-pyyntöni koko miessukupuolelle.

Ja oli aika ihanaa, että mies itse kysyy että minkävärisen mekon laitan huomenna, että kraka täsmää.

Vaikka miun mies onkin välillä vähän hidas tajuamaan minuu ja mie täällä raivoankin siitä niin on se aika ihana.

P.S Ne viestit mihin se ei ollu vastannu ja mistä koko miun paniikkisouvi johtui ei jostain syystä näy lukemattomina sen fb:ssa toisin kuin mulla. Ja onkohan liian myöhästä alottaa lukemaan huomisaamun kokeeseen?