Soluasumisen vaikeutta

Jokaisessa laihdutusoppaassa käsketään palkita itsensä kun on saavuttanut jotain ja tokihan kaksi päivää täysin pusseilla jaksaminen, kahdeksan tunnin koulupäivät ja esseen teko näin pitkän viikonlopun alkajaisiksi on palkittava.

Ongelmaksi kehittyi palkinnon muoto. Laihdutusta ajatellen ei tietenkään voi olla syötävää (tosin tonnikalasalaatti kuulostaa niin hyvältä ajatukselta, että saatan huomenna hairahtua, mutta vain 150kcal edestä :D), opiskelijabudjetilla materialistinen lahja tai leffa yms, om mahdoton (Huomiselle on jätettävä opintotuen viimeiset pennit, siltä varalta, että lähdetään ulos. Kavereideni mielestä en voi pistää kaikkea miehen piikkiin, vaikka hänen mielestään minunkin puolesta maksaminen on vain ennakoivaa tulonsiirtoa. Insinöörinä hän kun tulee olemaan vastuussa perheen elättämisestä, kun palkka on tuplat minun hoitsunpalkkaani nähden.)

Ainoaksi toteututus kelpoiseksi vaihtoehdoksi jäi siis loogisesti kehon omat endorfiinit. Pussidieetin aikana rankat urheilusuoritukset eivät ole suositeltuja, joten päädyin kehittämään endorfiineja ihan oman huoneeni rauhassa. Ja tässä tuleekin sitten se soluasumisen ongelma. Seinät ovat paperinohuet ja hiljaisuus tulee kymmeneltä. Musiikkia ei siis voi soittaa koko yötä.

Kumpi siis on kiusallisempaa. Kysyä kämppikseltä kuuluuko surina seinän läpi, vaiko se, että se todellakin kuuluu ja kumpikin menee aamupalalle ja leikkii ettei se kuulu.

Ps. Edelliseen tekstiin viitaten, kyseinen palkitseminen ratkaisi myös palelemisongelman.