Rakastan sushia. Mitä enemmän olen sitä syönyt, sitä vaativammaksi olen sushini suhteen tullut. Olen toki iloinen siitä, että sushiraja on vuosien varrella kohonnut Suomessakin pohjoisemmaksi. Mutta voiko mitä tahansa p*skaa kutsua sushiksi?

LinaS postasi toissapäivänä Lilyyn kuvan Fredan Sushibarin antimista. Välittömästi puhjenneen sushihimon kourissa päätin vihdoin kokeilla, millaista sushia täältä Tampereelta saa. Suuntasin lounaalle kauppahallin Norimaruun. Riisissä ei ollut tarpeeksi etikkaa, itse tehty tamago oli mauton ja makiin oli ahdettu riisiä liian tiiviisti. Soija oli suolaista. Alkaa mennä usko näihin sushipaikkakokeiluihin, koska tämä ei ollut edes pohjanoteeraus.

Jyväskyläläisen kalakaupan tiskiltä ostetut lohinigirit pitävät ykköspaikkaa kelvottomien sushien listalla. Riisipallerot olivat levänneet jääkaappilämpöisessä kala-altaassa koko päivän. Voitte ehkä kuvitella, miten kova kokkare kyseinen nigiri oli. Ja lisähuomautuksena vielä, että riisiä oli noin kolme kertaa enemmän kuin olisi tarvittu.

En ole enää pitkään aikaan syönyt sushia muualla kuin Helsingin Uudenmaankadun Sushibarissa, jonka toinen toimipiste sijaitsee Fredalla. Syy on yksinkertaisesti se, ettei Sushibarissa joudu koskaan pettymään. Minusta Zen sushi, Ichiban, Koto ja jopa Kabuki jäävät tämän herkkukeitaan varjoon.

Sushibarissa riisi on aina täydellistä ja maki-rullissa on ihan huikeat täytevalikoimat. Koko komeuden kruunaa huippuhyvä makea soija. Samantyyppiseen soijaan olen törmännyt myös Turun kauppahallin Kado-sushissa, jossa on tosi buenot sushit.

Mutta miten sushi-lover pärjää Tampereella, jos tarjonta on tätä luokkaa? Olen rullaillut sushia itsekin, mutta riisistä ei koskaan tule täydellistä. Odottelen epätoivoisena, että Sushibar järjestäisi kurssin, jossa paljastettaisiin kaikki sushisalat. Mutta sitä odotellessa, olisiko jollain jakaa jotain salaisia kikkoja? Ja jos joku tietää sen makean soijasekoituksen reseptin, olen valmis maksamaan siitä.