Marraskuu alkoi hiljalleen olla lopuillaan ja vauvamme ikä lähenteli jo 10 kuukautta. Tässä vaiheessa olimme juuri alkaneet ryömiä omintakeisella tyylillä toisella kädellä vetäen ja vasemmalta oikealle vartalon painopistettä voimakkaasti keinutellen. Ryömiminen ei ollut symmetristä, vaikkakin kovin suloista menoa paikasta toiseen. Edelleen olimme kaiken suhteen neuvolan seurantalinjalla ja tuntui, että pakko jostain on löytyä apu lapsemme kehityksen tukemiseen. Googlasin paikallisia fysioterapiayrityksiä, mutta mikään yritys ei sallinut ajanvarausta lapsiasiakkaille. Yritykset ilmeisesti saavat asiakkaat Kelan tai sairaanhoitopiirien (nykyisten hyvinvointialueiden) maksusitoumusten kautta, mutta kuluttajille ei palveluja myydä tai niitä ei ainakaan mainosteta. Ystäväni vinkkasi tuolloin Baby Balance -hoitomuodosta, johon perehdyimmekin oitis! Varasimme ajan paikalliseen yritykseen, jonka säntillisen googlauksen perustella valitsimme netin asiakaskokemusten perusteella. Jälkeenpäin ajateltuna tämä ajanvaraus oli matkallamme käänteentekevä.

Ensimmäistä kertaa meidän huolemme kuultiin ja meidät kohdattiin lämpimästi. Tuli tunne, ettei meidän lapsessamme ole mitään vikaa, vaan asioille löytyy selityksiä. Vauvamme syntyi pitkänä ja perätilan vuoksi kehoon oli mitä ilmeisimmin jäänyt voimakkaita jumeja ja epäsymmetriaa asennon hallinnassa niin istuessa, kuin ryömiessä. Oli ihana nähdä, kuinka vauvamme rentoutui käsittelyssä ja selkeästi nautti hoitajan varmoista, mutta lempeistä otteista. Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen liikkuminen sulavoitui hieman ja vauvastamme tuli jopa hieman iloisempi. Pientä pistoa tuntui äidin sydämessä siitä, miksen ollut aiemmin osannut tuoda lastani helpotuksen pariin. Hoitaja tarkasti myös suun ja saimmekin arvion kireästä kielijänteestä ja suun alueen erityisherkkyydestä. Kitalaen koskettaminen aiheutti välittömästi voimakkaan oksennusrefleksin. Ei ihme, että syöminenkin oli ollut haastavaa. Eniten helpotusta saimme kuitenkin niistä sanoista, ettei lapsessamme ollut mitään vikaa ja usean sadan vauvan kokemuksella hoitajalle ei herännyt huolta mistään vakavammasta sairaudesta. Tiedän, että moni vakavan sairauden kanssa elävä perhe vaihtaisi oitis kanssamme paikkaa ja meidän huolemme tuntuvat täysin turhilta pelätessämme esimerkiksi neurologsia diagnooseja, mutta jokainen vanhempi aina toivoo lapselleen parasta ja kaikki on suhteellista. On turha verrata tilanteita, vaikka sitä itsekin tein tuolloin paljon lohduttaakseni, että kaikki voisi olla pahemmin tai todistellen itselleni, ettei meillä ole syytä valittaa tai murehtia, kun meillä ei ole mitään diagnoosia. Huoli lapsesta on kuitenkin aina totta vanhemmille.

Aloitimme säännöllisen hoidon ja kävimme Balancessa kahden viikon välein. Neuvolassa kerroimme käyvämme kyseisessä hoidossa ja saimme hieman yllättävänkin toteamuksen. ”Ihanaa, moni onkin saanut apua siitä, mutta emme saa sitä suositella, sillä hoitomuodolla ei ole tutkittua näyttöä”. Tätä jäimme miettimään jälkeenpäin paljonkin. Olisiko hoitomuodosta voinut kertoa vaihtoehtoisena juurikin sanoin ”jotkut ovat saaneet apua esimerkiksi hoidosta x tai y, mutta virallisesti emme niitä saa suositella”. Tämä olisi mielestäni humaania ohjaamista tilanteessa, jossa perhe etsii vastauksia joka ikisen kiven ja kannon alta. Tiedä häntä, mutta ehkä aiempi ohjaaminen tämän hoidon tai fysioterapian pariin olisi saattanut ohjata kehitystämme hieman enemmän juohevampaan suuntaan. Koimme kuitenkin saavamme apua vaihtoehtoisesta hoidosta, joten jatkoimme käyntejä siellä.

Baby Balancen myötä lapsemme rentous lisääntyi, liikemallit tulivat sujuvimmaksi, asennonhallinnan epäsymmetriat alkoivat hieman tasoittumaan, mutta kaikkein suurin merkitys arkeemme oli joka kertaisella suun alueen käsittelyllä ja tunnon karaisemisella. Karkeammat ruuat alkoivat hiljalleen luonnistua paremmin ja oksennuskerrat ruokailujen yhteydessä vähenivät. Tämä kehitys ja avun saaminen alkoi tuoda valoa tunnelin päähän. Kaikki omat itkut eivät olleetkaan enää puhdasta huolta ja stressiä, vaan mukaan sekoittui hieman helpotusta siitä, että meitä autetaan. Kerrankin joku pohti ääneen kanssamme, emmekä saaneet osaksemme pelkkää ihmettelyä ja sanoja vailla merkitystä. Baby Balancen ohjaaja oli kuitenkin myös sitä mieltä, että meidän on hyvä saada myös neuvolan kautta apua ja tutkimuksia ihan oman huolemme ja jaksamisenkin helpottamiseksi. Sen avun saaminen olikin sitten ihan toinen luku.