Kohti tavaravapaampaa elämää
Olen reilu 30-vuotias nainen, ja olen viimeisen vuoden aikana pohtinut paljon tavaranpaljoutta ja sen merkitystä omassa elämässäni. Materiaan suhtautumisessani jokin on pyörähtänyt ympäri. Ei dramaattisesti, sillä en myönnä olleeni ikinä älytön tavarahamsteri. Vaatteita, kippoja, kuppeja, levyjä, kirjoja, leffoja ja laukkuja on tullut nurkkiin viime vuosina silti enemmän kuin todella tarvitsisin, ja olen jo tovin ollut siinä pisteessä, että olen päättänyt luopua kaikesta tavarasta, jolle minulla ei ole todellista käyttöä. Piste. Tässä blogissa jaan ajatuksia omasta prosessistani, sen eri vaiheista, dilemmoista ja onnistumisen hihkaisuista.
En näe, että tavoitteeni olisi millään tavalla mahdoton. Olkoon kyse sitten kolmekympin kriisistä tai mistä hyvänsä, näen tulevaisuudessa itseni harmoniassa vähäisen tavaramäärän kanssa. En erityisemmin pidä shoppailusta, suorastaan vihaan turhia koriste-esineitä, pidän selkeistä linjoista niin vaatteissa kuin sisustuksessa eikä minulla ole erityisiä vaikeuksia luopua tavaroista. Olen aloittanut tämän projektini oikeastaan jo reilu vuosi sitten, jonka jälkeen olen käynyt monia kertoja myyjänä kirpputoreilla, myynyt tavaraa huutonetissä, Facebook-ryhmissä ja laittanut myyntiinkelpaamatonta materiaalia suoraan kierrätykseenkin.
Mitä tulee tuohon kolmenkympin rajan ylittämiseen, luulen että siihen liittyy ihan konkreettisesti yksi vaatteisiin liittyvä seikka. Suuri osa vaatekaapin sisällöstä on nimittäin alkanut näyttää vieraalta tai mahdottomalta oman vartalon pukemiseen. Ja ei – en ole oikeastaan lihonnut tai laihtunut, kyse on vaan tyylin kypsymisestä, hioutumisesta, aikuistumisesta, ihan miten sen nyt haluaa ilmaista. Myös elämä, ja siinä samalla vaatteiden käyttötarpeet ovat muuttuneet. Erilaiset tuubitopit ja minarit nyt vaan eivät enää ole se, mitä pidän tai haluan pääasiallisesti pukea päälleni, joten niistä voin samantein luopua. Samoin kaikki vaatteet, joita olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana kerran (tai pyöreän nollan), kipuavat päälleni tuskin seuraavankaan vuoden aikana, saatikka sen jälkeen.
Jossain vaiheessa keräilin kirjoja ja leffoja nurkkiin hirveät määrät, nyt olen päättänyt jättää jäljelle vain ne, joista on iloa yhden luku- tai katselukerran jälkeenkin, tai sellaiset, joilla on minulle erityinen merkitys. Kunhan tuo merkittävien kirjojen ja leffojen pino ei nouse liian isoksi…
Sama linja jatkuu astioissakin, sillä jossain vaiheessa nurkkiin ajautui sitä ja tätä kippoa ja kuppia ilman mitään selkeää linjaa. Koska en ole erityisen ahkera kokki, ja taloudessamme asuu toistaiseksi vain kaksi henkilöä, astiamäärääkin on tiputettu jo nyt melko järkeviin mittoihin.
Näistä eri kategorioista tulen kuitenkin keskustelemaan kustakin aikanaan. Sain suuren inspiraation tämän ”elämänmuutoksen” läpikäymiseen Riina Saramäen Hyvän Mielen Vaatekaappi -kirjasesta, jota olen lukenut nyt noin puoleenväliin asti. Kirjassa on paljon hyviä pointteja ja hauskoja niksejä, miten luoda itselleen mieleinen ja onnekas vaatekaappi. Oikeastaan monia vinkeistä voi soveltaa myös muiden kodin tavaroiden karsimiseen ja järjestelyyn. Ainakin itse uskon vakaasti siihen, että koti, jossa on tilaa hengittää ja jossa jokainen lattian nurkka ei ole täynnä pinoja tai laatikoita, on onnellisempi koti. Ainakin minulle itselleni.