Työuupuminen

Nyt on ollut jotenkin tosi kiireisiä viikkoja eikä blogin käynnistäminen ole alkanut sillä vauhdilla kuin olisin toivonut ja tahtonut. 

Tänään jätän pienen kirjoituksen tänne, jonka julkaisin omalla facebook seinällä. Asia koskee työuupumusta hoitoalalla. Asia on itselle hyvin tärkeä ja henkilökohtainen, sillä itseltäkin löytyy työuupumus kokemus.

Tilapäivityksen kirjoitin sen jälkeen kun juttelin rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa ja hänkin kertoi jääneensä sairaslomalle työuupumisen takia. Ystäväni on vielä miespuolinen hoitaja, sellainen jonka en itse osannut arvata uupuvan, hän kun ei koskaan puheissa antanut siitä mitään ennakkovaroituksia.

Mutta jokainenhan meistä uupuu kun tarpeeksi joustetaan, tehdään liikaa ja työ kuormittaa henkisesti ja/tai fyysisesti meitä yli meidän omien voimavarojen. Myös oma henkilökohtainen elämä ja sen kuormittavuus tähän edelliseen pottiin vaikuttaa tai myötävaikuttaa työssä uupumiseen. 

Jotenkin halusin jakaa nämä ajatukset somessa ja täällä blogissa sekä tuoda esille sitä faktaa kuinka yleinen ongelma tällä hetkellä tämä on hoitoalalla. Ja tavallaan antaa sille nimeä, sillä itse koen että moni hieman sitä vielä häpeilee ja siitä ei osata puhua avoimesti.

 

 

Sen enemmittä puheitta, tässä tekstini:

”Tulin just duunista himaan. Kehä1:llä ruuhkassa ajaessa oli aikaa ajatella. Mietin paljon sitä kuinka parin viime vuoden aikana ympärilläni on ystävät, työkaverit ja tutut sairastuneet työuupumukseen hoitoalalla.
 
 Etenkin kuluvana vuonna tiedän pelottavan monta jotka ovat uupuneet. Monikin heistä on erittäin kovalla ammattitaidolla ja vahvalla luonteella varustettuja. Ikähaarukka ja työvuosien määrä on vaihdellut, samoin se, minkälaisissa yksiköissä he ovat työskennelleet.
 
Mietin kovasti onko vika missä. Kertyykö ”kova luontoisille” hoitajille jotenkin työtaakka erilailla, kuormitetaanko heitä työpaikoilla erilailla. He ovat yleensä myös äärettömän tunnollisia työntekijöitä jotka antavat työlleen kaiken. Itseä pelottaa tämä lisääntyvä työuupumus suhteessa henkilömitoituksiin ja yhä monisairaampiin hoidettaviin. Eikä alalle löydy tarpeeksi ammattitaitoisia ja päteviä työntekijöitä, joten otetaan remmin vahvistukseksi niitä ”naapurin Pertsoja”. 
 
 Ja loppupeleissä työuupumus ei tule näyttäytymään raporteissa päättäjille, kunnille ja yhtiöille sillä suuruudella kuin sitä on, sillä lääkärin täytyy kiertää diagnoosissa työuupumus masennuksen, ahdistuksen, unettomuuden tai jonkin fyysisen rajoitteen nimiin, sillä työuupumuksesta ei saa sairaslomarahaa.
 
Mua kieltämättä pelottaa mihin suuntaan tämä hoitoala on Suomessa menossa. Kuka välittää siitä ammattiaan suurella sydämellä toteuttavasta hoitajasta? Miten hoidettavat jaksaa jos mekään emme tahdo jaksaa? Ollaanko säästöissä jo menty liian pitkälle?”
 
 
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Onko itselläsi asiasta kokemusta, omakohtaista tai läheltä seurattua?
 
-H

Hyvinvointi Mieli Terveys Työ

Vuorotyön yhdistäminen omaan elämään

Hoitoalalla työt ovat yleensä epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, toiseksi yleisemmin epäsäännöllistä kaksivuorotyötä ja harvinaisin työaikamuoto on säännöllinen maanantaista perjantaihin tapahtuva työ, joka sijoittuu suunnilleen virka-aikaan. Vielä on olemassa joissain paikoissa erikseen omat ”yököt” eli yötyöntekijät jotka erikseen tekevät suhteellisen säännöllisesti suunniteltua yövuoroa.

Oman työurani aikana olen työskennellyt kaikissa yllä mainituissa työaika muodoissa. Päiväkodissa työskennellessä oli juuri tämä maanantaista perjantaihin ja suhteellisen virka-aikainen työaika, kaksivuorotyötä on ollut lähinnä kotihoidossa ja erilaisissa laitoksissa joissa on olleet omat vakiyököt. Opiskeluaikoina puolestaan kesälomilla tykkäsin sijaistaa vakiyökköjä vanhainkodeissa. Suurin osa työpaikoista kuitenkin ollut tätä epäsäännöllistä kolmivuorotyötä.

Kolmivuorotyö on omalla tavalla ihanaa mutta samalla siinä on piirteitä joihin on kyllästynyt tässä vuosien saatossa. Kolmivuorotyö nimittäin mahdollistaa virka-aikoina asioiden hoitamista ja antaa vaihtelevuutta työn sisältöön. Toisaalta taas kolmivuorotyö on rytminkääntöjen kanssa todella kuormittavaa fyysisesti ja myös henkisesti sekä eristää ihmistä perheestä, suvusta, ystävistä ja harrastuksista, kun käytännössä olet vapaalla eri aikaan kuin valtaosa ihmisistä, myös ne läheisimmät. 

Epäsäännöllisen kolmivuorotyön mukavuuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa erilaisin keinoin. Suositellaan paljon ergonomista työaikaa/työvuorolistaa, jossa työputki aloitettaisiin aamuvuorolla, sitten olisi iltavuoro ja viimeisenä yövuoro. Eli vapaalle jäätäisiin illasta tai yöstä ja vapaalta palattaisiin aamuun. Pitempien vapaiden kohdalla varmasti toimiva ratkaisumalli, mutta itseä ainakin harmittaa jos yhden päivän vapaalle jäät illasta ja palaat aamuun. Ja oikeastaan aina jäisin mieluummin vapaalle aamusta ja menisin iltaan tai yövuoroon vapaiden jälkeen.

Työaikojen sovittaminen yksityiselämään on myös oma taiteenlaji joka lähtee sieltä listan suunnittelusta. Osassa työpaikkoja on käytössä kolmen viikon työvuorolistat ja osassa kuuden viikon. Kolmen viikon listaa pidän itse henkilökohtaisesti inhimillisempänä koska silloin kyetään suunnittelemaan listoille sellaisia vuoroja jotka mahdollistaa hoitajille pääsyn vaikka tärkeisiin juhliin, sillä kuuden viikon listaa suunnitellessa pitäisi kyetä noin 1,5 kuukautta tai jopa kahta kuukautta aiemmin tietää työvuorotoiveensa.

Monessa työpaikassa on käytäntönä että listaan saa toivoa listan pituudesta ja paikasta riippuen parista muutamaan sellaista toivetta jotka on ikäänkuin ”pakko” toteuttaa (tämäkään ei tietenkään ole mahdollista aina toteuttaa). Tämä on ollut oman kokemuksen mukaan toimivaa ja lisää työnmielekkyyttä kun voi vaikuttaa joihinkin vuoroihin. Keskimäärin myös vapaita viikonloppuja kuuluu noin yksi kolmeen viikkoon, mutta myös on näitä joihin kuuluu yksi kokonainen viikonloppu vapaa kuuteen viikkoon ja ehkä puolikas viikonloppu lisäksi. Tämä siis tarkoittaa lauantai tai sunnuntai vapaata. 

Mutta ehdottomasti parhaaksi asiaksi epäsäännöllisen kolmivuorotyön sovittamisessa yksityiselämään koen olevan sen, että annetaan työntekijälle mahdollisuus osallistua työvuorolistan suunnitteluun. Tällöin työntekijä voi merkata listaan itselleen sellaisia vuoroja jotka palvelee hänen menojaan ja harrastuksia, ottaa sellaisia vuoroja joista tykkää ja vaikka suunnitella listan itselle työaikaergonomisesti tai muuten sillain että se tukee omaa jaksamista työelämässä. Osassa työpaikkoja jossa hoitajat sai itse suunnitella listat oli osastonhoitaja saattanut merkata yövuorot valmiiksi, mutta oli myös paikkoja joissa itse saimme jakaa yövuorotkin keskenämme. Hyvin itsetehtyihin listoihin harvemmin tuli muutoksia, ellei joissain vuoroissa ollut ali/yli miehitystä mutta yleinsä työvuorolistoja tehtiin työporukalla yhdessä koko ajan huomioiden kokonaisuus.

Itse olen saanut pari viime vuotta tehdä lähinnä ilta- ja yövuoro painotteista työlistaa omasta toiveesta. Koska en ole aamuihminen, aamuvuorot kuluttaa omaa jaksamista todella paljon enkä kykene antamaan täyttä panosta aamuvuorossa ollessani. Olen ollut todella onnellinen että tämä on onnistunut. Etenkin kun kumppanini on ravintola-alalla ja hän vielä hetken aikaa työskentelee klo 16-24 vuorossa, on oma ilta- ja yöpainotteinen työvuorolista taannut sen että saamme ainakin nauttia toistemme seurasta aamuisin hetken ennenkuin itse lähden iltavuoroon ensimmäisenä meistä kahdesta. Yhteiset vapaapäivät on kortilla, keskimäärin ehkä kolmessa viikossa on kaksi yhteistä vapaapäivää, toki välillä saattaa olla enemmän ja välillä ei sitten satu kolmeen viikkoon yhtään yhteistä vapaapäivää. Mutta me sitten otamme ilon irti niistä yhteisistä aamuista. 

 

 

Mitä asioita te nostatte haasteeksi epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä ja sen sovittamisessa omaan elämään tai perhe-elämään? Miten teidän työpaikoilla voidaan vaikuttaa työvuorolistaan ja sen suunnitteluun?

 

-H 

Hyvinvointi Mieli Terveys Työ