Erään lauantai-illan ajatuksia

Olen aina rakastanut syksyä.

Lontoon kesä oli hikinen ja tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kun villapaidat ilmestyivät kauppoihin ja take away-kaakaokausi virallisesti alkoi, läikkyi sisuksissa ihana onnellisuus. Kotisohva ja tutut sarjat tuntuivat taas entistä houkuttavimmilta ja kaupoissa oli pakko käydä hipelöimässä pehmoisia neuleita ja sovittelemassa kaikkea kivaa. 

Tässä välissä ehdin kuitenkin elää pienen kesän syksyn keskellä Etelä-Ranskassa, jossa hymyilin coctail kädessä ja söin viiden ruokalajin illallisia ja join litrakaupalla hyvää viiniä. Ilma oli leppoisa ja uima-altaassa juotiin olutta vielä keskiyön aikaan. Taivaalla näkyi tähtikuvioita ja ranskan kieli soljui yöilmassa. Kaikkea en todellakaan ymmärtänyt, mutta maailman kaunein kieli on tarttunut minuun ikuisesti. 

Rusketus tarttui ihoon ja ranskankieliset naistenlehdet lähtivät koneeseen matkaan.

Hiekat on kadonneet laukunpohjalta lähes kokonaan ja Lontoo on astetta sateisempi. Silloin parasta on 90-luvun klassikkosarjat kuten Frasier. Jotain niin turvallista ja rauhoittavaa ysärimuodissa ja hiukan sumuisessa kuvalaadussa vain on.

Tänään vietän rokulipäivää ja soitan Taylor Swiftin Shake It Offia. Tekee ihan vähän mieli sheikata sen tahtiin mutta otan nyt ihan rauhassa vaan ja annan Taylorin sheikata minunkin edestä.

Tässä vielä kuvakooste loppukesän ja alkukesän menoista:

photo 2 (28).JPG

Käytiin Heron Towerissa ravintoassa, korkealla oltiin ja Lontoon näkymät oli huikeat!

photo 1 (26).JPG

Tässä polskittiin Etelä-Ranskan lämmössä

photo 2 (29).JPG

Ensimmäisen illan drinkki oli iiso – mutta maistui hyvälle!

photo 3 (13).JPG

Innostuin tekemään lohta ja perunaa illalliseksi – kelpasi joka ranskalaiselle kanssa-asukille 😉

photo 1 (25).JPG

Työhaastatteluun valmiina. Niissä on tullut kiitettävästi käytyä – käy ihan työstä!

photo 1 (27).JPG

En ehkä koskaan ole pelänyt enemmän kuin pyöräillessä Lontoossa, mutta kumman koukuttavaa ja vapauttavaa se oli ainaiseen tubeiluun verrattuna

Kommentit (3)
  1. Ennen kun menin Lontooseen lupasin että vuokraan pyörän sieltä ja tutustun kaupunkiin satulasta käsin mutta mitä kävikään… ajattelin heti paikan päällä että kuka hullu uskaltaa täällä ajaa 😀 Rohkeita mimmejä siis!

    1. Ne on kyllä huikea keksintö! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *