Eteenpäin, kiitollisena

 

Olin suunnattoman helpottunut, kun vuosi 2014 vihdoin alkoi.

Aivan väärässä paikassa vaihtunut vuosi oli kuitenkin lievässä epäonnistumisessaan kiehumispiste sille päätökselle, että tänä vuonna haluan tehdä asioita jotka tuntuvat hyvältä. Ihmisten kanssa jotka tekevät minut onnelliseksi. Karsia pois asiat ja ihmiset jotka tekevät elämästä vaikeampaa eivätkä tuo hyvää enemmän kuin huonoa.

Suunta on varmasti ja itsepintaisesti eteenpäin.

Olen muistellut paljon asioita muutaman vuoden takaa tuttujen kavereiden ilmestyttyä tämänhetkiseen elämääni uudelleen vierailun muodossa. Totesin hieman nolostuneena olevani hyvin brittiläistynyt kun tarjosin teetä joka käänteessä ja sumplin sujuvasti paikallisessa arjessa, jonka täällä muutama vuosi sitten asuneet ystäväni olivat jo unohtaneet. 

Vaikka valitinkin mielessäni ikuista sadetta ja kiireen tarttuvuutta, kun kaverini seisoivat kotini edessä ja haikeina sanoivat sille hyvästit, mietin miten onnekas olenkaan että tuossa on oma pieni Lontoo-kotini, jonne saan tulla takaisin. Minulla on täällä kokonainen elämä. Jo kolmatta vuotta.

Kummallisinta on, että tätä aikaa edeltävä elämä on haalea muisto, ja kun katson kuvia tai mietin noita aikoja tuntuu että olen aivan erilainen versio itsestäni. Hyvässä ja huonossa. 

Nyt olen kiitollinen täällä tapahtuvasta elämästä. Vaikka en tiedäkään mihin se on menossa, kunhan vain mennään eteenpäin.