Hiljaisuus on voimavara

bd59a51ebca1d493bcd228f8bf5264de.jpg

Yhteiskuntamme suosii äänekkäitä, puhevalmiita ihmisiä. Heitä kutsutaan ekstroverteiksi. Meitä hiljaisempia kannustetaan tulemaan ulos kuorestamme, olemaan äänessä. Jo koulussa meitä huomautetaan jos emme osallistu keskusteluun tunnilla. Meitä arvostellaan verbaalisen ulosantimme (tai sen puutteen) mukaan. Ikäänkuin se olisi ihmisarvon mitta, keino ruotia heikommat vahvemmista.

Olen vuosi toisensa perään joutunut pitämään puoleni hiljaisuuteni takia, ikäänkuin todistamaan olevani olemassa. Sillä useille en tavallaan ole, jos en puhu tauotta. Mutta minä kun kuulun niihin ihmisiin, jotka puhuvat kun on asiaa ja huomattavasti enemmän tutussa seurassa. Minusta on mukavaa kuunnella, tarkkailla ja seurata sivusta. En puhu vain pitääkseni ääntä. Olen ylpeästi introvertti, mutta kuten useimpien kohdalla, en ole sitä kuitenkaan sataprosenttisesti kaikissa tilanteissa vaan minussakin on ekstrovertin piirteitä. Valitettavasti minun kaltaisiani pidetään usein toisluokkaisina kansalaisina. Monelle me olemme ilmaa, tyhmiä tai tarpeettomia. Olen kuullut joutavani ulos luokkahuoneesta aikuisten kielikurssilla, koska en puhunut silloin kun ei pyydetty. Olen tuntenut olevani ilmaa, kuin näkymätön. Minun olemassaolostani on kiusaannuttu. Mutta tosiasia on, että vaikka näyttää että äänekkäät pyörittävät maailmaa, meitä hiljaisempiakin tarvitaan. Kuvittele vain miten paljon melua olisikaan, jos kukaan ei lakkaisi puhumasta!

Vihdoin, 26-vuotiaana, olen alkanut hyväksyä itseni tällaisena. Omana itsenäni, joka ei vastaa ekstrovertin ihannetta, eikä tarvitsekaan. Vielä toisinaan tulee takaiskuja, mutta olen antanut antaa itselleni luvan olla rauhassa minä. Enkä suinkaan ole ainoa kaltaiseni, meitä on monia. Olen myös poiminut käteeni Susan Cainin meidän hiljaisten puolesta kirjoittaman teoksen Quiet: The Power of Introverts in the World That Can’t Stop Talking. Cain on itsekin introvertti ja omistanut teoksensa ajamaan hiljaisuuden voiman sanomaa.

Meitä on monenlaisia, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ihmistyyppiä. Hyvä niin! Meidän on vain tultava toimeen keskenämme.

kuva

Kommentit (14)
  1. Tämä teksti kuulosti niin tutulta, että tuntui, kuin olisin itse kirjoittanut sen. Ihana tietää, että meitä on muitakin, vaikkei se tosiaan aina siltä tunnukaan.

  2. Mun  on pitänyt jo monta kertaa aloittaa tää sama aihe. Siis nimenomaan paino sillä, että maailma on luotu ekstroverteille, ja niin se valitettavasti tulee aina olemaan. Toivoisin tietty että asia muuttuisi mutta en usko siihen. 

    Sain jo ala-asteella hiljaisuuteni takia käytöksestä numeron 8 kun muut sai 10. Se kertoo jo aika paljon tästä yhteiskunnasta. 🙂

    Aina pitäis olla puhumassa itsestään ja tuomassa itseään esille. Mitä jos se ei kiinnosta?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *