Hyvällä tavalla itsepäinen

photo (81).JPG

Olen aina ollut melkoisen itsepäinen etenkin unelmieni suhteen. Koen olevani kuitenkin hyvällä tavalla itsepäinen, siinä mielessä etten helpolla luovuta enkä kuuntele epäilijöitä. Sillä kaikkein pahinta on antaa epäilijöille vallan. Kuulun niihin, jotka kurkottavat unelmissaan korkealle ja myös hyvin usein putoavat hyvin korkealta. Mutta mottoni on että jos ei yritä on automaattisesti häviäjä. Minä siis useimmiten aina yritän. Ja mitä korkeammalle kurottaa, sitä korkeammalle pääsee. Tästä asenteesta eivät kuitenkaan monet tunnu pitävän, sillä saan jatkuvasti kuulla ”etkö nyt jo luovuta” tai ”eihän tuosta mitään tule”-tyyppisiä kommentteja. Mutta minä en pelkää epäonnistua. Mielestäni nuo kommentoijat aika usein pelkäävät. Jopa minun puolestani, vaikka ei todellakaan tarvitsisi. 

Kun minulle sanotaan, että voisin nyt jo luovuttaa, haluan entistä enemmän näyttää miten voin onnistua. Jos olisin epäillyt tai kuunnellut epäilijöitä, en olisi lähtenyt lukion jälkeen yksin vuodeksi Australiaan, tai muuttanut viikon varoitusajalla opiskelemaan Hollantiin. Enpä olisi nyt täällä Lontoossakaan jo kolmatta vuotta toteuttamassa unelmaani. Vaikka tällä hetkellä onkin hiukan vaikeaa, ei tämäkään vaihe ole pysyvä tila. Se kuuluu elämään. Missä tahansa. Itsepäisyyteni on palkinnut minut kerta toisensa jälkeen, vaikka olen toki epäonnistunutkin. Mutta kaikista kokemuksista, niistä epäonnistuneistakin, aina oppii jotain tärkeää. Sitä ei välttämättä silloin harmituksen hetkellä huomaa, mutta jälkeenpäin sen usein ymmärtää.

Tällä hetkelläkin olen itsepäinen enkä ota kuuleviin korviini muiden epäilyjä siitä kuinka pitäisi lakata yrittämästä rakentaa uraa täällä. Eräs toinen mottoni nimittäin on: 

”If things don’t go right, go left”

Siksi punon varasuunnitelmia. Keksin toinen toistaan hullumpia mutta sitäkin jännempiä vaihtoehtoja sen varalta etteivät asiat ota täällä onnistuakseen. Epäilijät epäilkööt, mutta minä pidän pintani. Itsepäisesti.

Kommentit (5)
  1. Olen kovin uusi lukijasi. Siksi näin myöhään kommentoin tätä, mutta ehkei tämäkään täysin lukematta jää. 🙂 Tuo epäonnistumisen pelko on toisaalta itselleni kovin tuttua, mutta tuttu on myös tuo sinun asenteesi siihen. Jos ei koskaan uskalla epäonnistua, ei pääse koskaan eteenpäin. Epäonnistuminen on vain askelia eteenpäin, niiden avulla pääsee sinne, missä milloinkin on, sanottiin yhdessä naisten hömppäkirjassa. Ja niin se on, epäonnistumiset vie eteenpäin, eikä lopulta ole mitään epäonnistumisia, vaan askelia johonkin suuntaan. Aina suunta ei ole sama kuin aluksi halusi tai suunnitteli, mutta jonnekin nekin vie.

    Mene sinäkin vaan eteenpäin sinne, minne itse haluat!

  2. Todellakin näin, mahtavaa!!

    Ihanaa joulua sinne Lontooseen!

    1. Kiitos, ja ihanaa joulua myös sinulle! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *