Koko ajan kiire

photo10.jpg

Olen täällä Lontoossa asuessani huomannut tottuneeni jatkuvaan kiireeseen ja kaupungin hypervauhdilla sykkivään tahtiin niin, että en useimmiten enää edes huomaa sitä. Välillä kiitäessäni tubeasemalta toiselle väsyttävässä ihmismassassa kuitenkin havahdun huomaamaan että onkos tässä nyt oikeasti pakko olla jonnekin koko ajan kiire. Vastaus on että no ei. Mutta silti on. Koko ajan.

Lontoossa kiire on niin normaalia, että kävelytahti on muuttunut kiirehtiväksi jo automaattisesti ja kärsivällisyys on laskenut oletusarvoisesti nollaan tilanteissa, joissa asiat eivät tapahdu sutjakasti kuten asiaan kuuluisi. Täällä on oppinut asettamaan asioille korkeat odotukset – tuben täytyy saapua parin minuutin sisällä ja takeaway-kahvin valmistuksen ei kuulu kestää paria minuuttia pidempään. Liukuportaissa seistään oikealla, kävellään vasemmalla. Tubessa päästetään aina ensimmäisenä poistulevat matkustajat ulos ennen sisään astumista.

Elämä on sääntöjen noudattamista, ja jos niistä poiketaan, systeemi takkuaa. Tämä luo kiireen tunnun ihan yksinkertaisiinkin asioihin – kuten vaikka kahvin ostamiseen.

Toisinaan saan energiaa tästä hypernopeasta suurkaupungin syklistä ja tunnen olevani osa jotain suurta, hämmästyttävän hyvin toimivaa mekanismia. Toisinaan ihmettelen ympäristöäni, toisinaan kaikki aistit käyvät ylikierroksilla ärsykkeiden tulvasta ja tuntuu että pää pian poksahtaa keskelle tubevaunua, jossa jonkun selkäreppu tunkeutuu selkääni vasten liian lähelle tai joku pyörii levottomasti paikallaan jossa muutaman sentin liikkumatila ei juuri pyorimiselle tilaa antaisi.

Silti minä tätä hullua, kaoottista ja silti niin mekaanisesti toimivaa kaupunkia rakastan.

Nyt vain tuntuu siltä että ei aina tarvitsisi olla koko ajan kiire.

Kommentit (6)
  1. Puuh minäkin sanon aamen. Asun Pariisissa ja lausuit juuri nuo suurimmat säännöt – oikealla puolella seistään ja vasemmalta juostaan, katse alhaalla ja tuittu ilme nassulla. Kaksi minuuttia on ihan liikaa metron vartoomiseen!!!! Huhhh jo on ollut kestämistä; yleensä en ole järin kiireinen ihminen, mutta täällä toisinaan tuo maaginen ilmavirta tuntuu tarttuvan. Aamuisin pidän mielessä ajatusta: someone who is busier than you is now running. Heh. :–) Tsemppiä!

    1. Oh, voin helposti kuvitella myos Pariisin ruuhkat, hassua tosiaan miten se virtaus vaan vie mukanaan. Hyvin sanottu! 😉 Tsemppia myos sinne!

  2. Jep, sama meno Prahassa, vaikka tämä ei niin iso kaupunki olekaan. Kuitenkin ruuhkaisimmilla metroasemilla kello viisi on vaan pakko tepsuttaa menemään aika nopiaan, muuten yksinkertaisesti jää jalkoihin 😉 Välillä huvittaa ruuhkametroissa- ja ratikoissa se, miten ihmiset yrittävät ja eivät kuitenkaan mahdu 🙂 En tiedä miksi sitä kuvittelee, että sillä kahdella minuutilla on maailmaa järisyttävä merkitys mutta jotenkin työaamuina sillä tuntuu olevan 😀

    1. Tuo on tosi hassua miten pitaa aina yrittaa tunkea, vaikka ei kylla mahtuisi. Toisinaan tosiaan tuntuu etta minuuteissa voi menna paivan aikataulu aivan sekaisin ja sitten taas mietiskelee etta onko se nyt minuuteista taas kiinni. Mystista tama suurkaupunkin sykli 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *