Hupsista (ollaankin jo maaliskuussa)

Huh, kirjoittaminen on jäänyt kun on ollut kiire elää. Maaliskuu tuli äkkiarvaamatta. Vieläkin tuntuu vähän takkuiselta saada sanoja kasaan, koska on ollut niin harvinaisen kiinni omassa elämässään ja elänyt sitä sen parhaimmassa tarkoituksessa.

Mitä sitten olen tehnyt?

Heittäynyt tunteiden mukana uuteen seikkailuun ja tutustunut sen myötä kaikkeen uuteen ja jännittävään. Tehnyt töitä, hakenut sadoin hakemuksin uutta ja tienannut, kulkenut paljon puistoissa ja juonut hurjasti kaakaota. Kermavaahdolla tietysti. Viettänyt viikonloppuja poissa kotoa, ihan toisessa maailmassa ja syönyt englantilaisia aamiaisia ja tusinoittain gourmet burgereita. Opetellut uutta kieltä, ääntänyt hapuillen ja nauranut virheille. Käyttänyt sanaa bisous enemmän kuin koskaan. Siitä on tullut lempisanani.

Maaliskuun saapuminen on helpotus, koska siitä alkaa minun kevääni ja hitaasti myös kesän odotus. Puut alkavat puhjeta täällä kukkaan ja auringossa on hippusen enemmän lämpöä.

Tässä muutama niistä harvoista tallennetuista helmikuun hummailuista:

photo 3 (8).JPG

photo_1_20.jpg

photo_2_23.jpg

Greenwich Park harmaana päivänä, lempikaakao lempikahvilassa sekä kylmässä hymyä yrittelevä naamataulu Lontoon alkukeväässä.

Hyvinvointi Mieli

Kuplivaa ja kuohuvaa

photo (7).jpg

Juuri nyt minulla on se tunne, joka toisinaan tulee eikä sitä voi vastustaa, ja silloin on aivan pakko vain kirjoittaa. Minun on aivan pakko kirjoittaa siitä kuplivan kivasta tunteesta joka on pitkän poissaolonsa jälkeen taas palannut ja hymy kestää kasvoillani pidempään kuin aikoihin. Sellainen hymy, joka tuntuu vatsanpohjassa asti. Se johtuu siitä että elämä voi tuoda ihania asioita mukanaan aivan yllättäen, saaden kaiken menemään ihan hyrskyn myrskyn. Hyvällä tavalla vain tosin. En tiedä kuinka kauan tätä kuplivaa kestohymyä ja ilakoivaa olotilaa kestää, mutta aion elää sen täysillä.

Sillä koskaan ei voi olla liikaa tällaista hupsua kuplivaa onnellisuutta, joka saa tuntemaan olevansa elossa vielä enemmän kuin edellisenä päivänä, tai sitä edellisenä. Sellaista onnellisuutta, jonka aikana tuntee olevansa elokuvassa kunnes ymmärtää miten paljon jännempää on että se kaikki tapahtuukin omassa elämässä. Kuin katsoisi elokuvaa omasta elämästään, tekemässä ja tuntemassa asioita joita on aiemmin katsellut haikeana elokuvista.

Huh. Hymy karkailee taas kasvoille tätäkin kirjoittaessa. Vatsanpohjassa kuohuu.

Ei muuta. Kuin että elämä on hurjan jännittävää ja suloista toisinaan.

Hyvinvointi Mieli