Sunnuntai kuin elokuvasta

Vietin aurinkoista sunnuntaita punaisen bussin yläkerrassa ihastellen maisemia, joihin en koskaan kyllästy. Yhtälailla vieläkin vatsassa kutittelee kivasti kun bussi ylittää Thamesin ja edessä siintää rakkaan kaupungin ylväät rakennukset. Välillä mieleen putkahtaa kiitollinen oivallus: ”tämä on minun kotini, minä oikeasti asun täällä”.

Lontoo on erityisen kaunis jouluisana ja jouluvalojen peittämänä. Pienemmillä kaduilla on hiljaista ja tyhjissä hulppean näköisissä toimistorakennuksissa ei ole ketään vaikka valot ovat päällä. Yhden toimiston keittiössä näkyivät pikkujoulun jäljet – tyhjiä viinilaseja ja sipsinmuruja pöydällä. Tubeasemalla muusikko toisensa perään soittaa joululauluja, pikkulapset tanssahtelevat niiden tahdissa ja nyrpeimpiäkin jo hiukan naurattaa. 

Ensimmäinen jouluni Lontoossa on ihan pian täällä. Ellei jo ole. Ainakin joulutunnelma on alkanut hiljalleen jo löytyä. Tänään se löytyi juuri noista tuben hilpeistä muusikoista ja iloisista ihmisistä. Tuntui hetken kuin olisin elänyt jouluisessa brittielokuvassa. 

Vielä puuttuu kai jouluntuoksuinen glögi ja jouluelokuvat koneen ruudulla pyörimässä. Glögin taidan säästää jouluaattoon. Sitten joulutunnelma on sinetöity.