Miksi matkoilla on kivempaa?

Miehen vanhempainvapaan ensimmäinen pätkä läheni loppua ja totesimme, että reissuun on vielä päästävä, etenkin kun varasimme matkan uudeksi vuodeksi miehen perheen luo, toiselle puolelle maapalloa. Eka lento ei voi olla noin 20 tuntia… Lisäksi Suomen kesä (huom. ensimmäinen neljään vuoteen Suomessa) oli kyllä suunnaton pettymys etenkin säiden puolesta. Kohteeksi valikoitui tuttu kaupunki keski-Euroopassa, jotta suunnistaminen olisi helppoa ja voisimme keskittyä olemiseen suorittamisen sijaan. 

Koska kyseessä oli ensimmäinen matka bebejen kanssa, käytännön asioiden selvittäminen vei aikaa. Google on ystävä ja löysi puolestani monta ansiokasta blogipostausta aiheesta (mm. Karkkipurkki, ProjectMama, MamiGoGo, IsyysPakkaus, ValeÄiti). Etenkin ValeÄidin pakkauslista saa ison suosituksen, minigrip-systeemi on aivan loistava ja jäi vakikäyttöön asti!

Miten pakattiin?

Ks. vinkkilinkit yllä. Me pakkasimme ihan liikaa bodyja (bebet käyttävät sen yhden bodyn päivässä, nyt pakattiin mukaan tuplat) ja onneksi lääkkeitä ei tarvittu. Tulevia reissuja varten tein Trelloon pakkauslistat sekä hoitolaukkua että matkalaukkua varten noiden vinkkien pohjalta.

Olennaisimpia lasten asiakirjoja ovat passi ja Eurooppaan matkustettaessa Eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä matkavakuutus. Meillä molemmilla on jatkuva matkustaja- ja matkavakuutus ja alla 20-vuotiaat lapset kuuluvat samaan vakuutukseen.

Miten ja minne matkustettiin? Miten pitkäksi aikaa?

Suorat Finnairin lennot Helsinki-Berliini-Helsinki. Helsingissä omalla autolla kentällä (koska vaatii ne kaksi turvaistuinta, taksi ei ole vaihtoehto), Berliinissä TXL:llä hotellille ja hotellilta kentälle (taksiin sama kommentti kuin Helsingissä). Perillä oltiin viisi päivää.

(note to self: ei enää koskaa aamulentoa bebejen kanssa, 9:50 tarkoittaa aika aikaista heräämistä kuitenkin).

Mitä tehtiin?

Syötiin, juotiin, nukuttiin, käveltiin, hengattiin kahviloissa ja vain oltiin. Ja toki leikittiin masuleikkejä ja ihasteltiin uusia ihmisiä, maisemia ja kaikkea maan ja taivaan välillä (silloin kun bebet olivat hereillä).

Missä yövyttiin?

Radisson Blu Berlin AquaDom Alexander Platzilla oli tuttu jo aiemmalta vierailulta, ja saimme sieltä järjestettyä juniorsviitin ja sinne kaksi pinnistä. Mietittiin myös AirBnB:tä, mutta a) laitonta Berliinissä b) vauvojen kanssa hankalaa, koska tarvittiin pinnikset ja hissi. Palvelu oli ihan huippuluokkaa, ja juniorsviitti oli halvin vaihtoehto, koska huonekapasiteetti on normaalihuoneissa 3 henkeä (mukaan lukien myös vauvat). Eli me olisimme muuten joutuneet ottamaan kaksi huonetta, missä taas ei olisi ollut mitään järkeä. Enpä tätäkään tiennyt ennen bebejä.

Miten bebejen ruokailut, vaipat jne.? Entä liikkuminen?

Saksahan on aivan mahtava (ja halpa) maa, mitä tulee vaippoihin ja kosteuspyyhkeisiin (wipeseihin)ja oikeastaan mihin tahansa vauvan- / lastenhoitoasioihin. Eli pakattiin minimimäärät vaippoja ja wipeseja mukaan ja hankittiin paikan päältä paikallista, jopa niin paljon, että tuotiin Suomeen asti molempia. Korvikkeen osalta mies googletti etukäteen, että Saksasta saa Nutrilonin Standardia eri kauppanimellä. No, totutettiin molemmat lapset siihen, tuotiin Suomesta vain parin päivän varastot ja hankittiin paikallisesta DM:stä loput. Pullot ja sterilointivälineet tuotiin mukana, tosin päädyttiin hankkimaan yksi pullo lisää kun bebe B kieltäytyi Aventin pullosta kokonaan mutta suostuikin syömään ensimmäistä kertaa MAM:n anti-colic pullosta.

Meillä oli mukana 2 x Babyzen YoYo+ matkarattaat sekä 2 x ErgoBaby. Nuo matkarattaathan saa mukaan käsimatkatavaraksi, ja voin kertoa, että helpotti elämää kentällä, kun bebet voivat uinua tai vaan hengata, etenkin kun bebe A saa hirveät hepulit, jos joutuu kantoreppuun 5 minuuttia pidemmäksi aikaa! Toki myös siksi, ettei tarvinnut stressata, tulevatko rattaat ehjänä perille vai ei. Oli myös todella kivaa välillä huidella menemään niin, että molemmilla oli mukana yksi lapsi. ErgoBabyt olivat käytössä vain kun YoYo+:t piti kasata siirryttäessä koneeseen. Tätä ihasteltiin jopa turvatarkastuksessa, kun yhden käden taktiikalla vauva toisessa kainalossa demonstroin, miten helppoa se on…

Miten bebet käyttäytyivät? Lähtisittekö uudestaan?

No hienosti tottakai ja ehdottamasti! Lennot menivät hienosti pienestä alkukiukkuilusta huolimatta (bebe A), pikkumies nukkui tyytyväisenä syönnin jälkeen koko lennon ja vielä bussimatkankin, bebe B ei malttanut syödä ja ilmeisesti yliväsymyksen vuoksi jaksoi bussissa itkeä pudonneen tutin perään. Paluumatkalla sama rutiini, 5 minuuttia käninää, nousu, imetyksen jälkeinen nukahtaminen ja nukkumista loppuun asti, ja bebe B:n osalta taas valveilua mutta kohtuullisen tyytyväisenä kuitenkin.

Miksi matkoilla on kivempaa?

Koska onhan Berliini ihana. Koska tunne lomasta ja irtiotto arjesta. Ja koska hotelliaamiainen, ja jonkun muun pesemät ja petaamat lakanat.

Suhteet Oma elämä Lapset Matkat

Miten minimi-imetyksestä päästään lähes täysimetykseen?

Disclaimer: Kysehän on edelleen osittaisimetyksestä, kun bebe A saa myös korviketta ja nyt soseita, mutta kun lähtötilanne oli noin 5-10% ravinnosta rintamaidosta ja nyt ollaan siellä 90-95%, niin aika isosta muutoksesta on kyse. Ja kun itse asiaa selvitin, ei ollut kovin paljon verrokkikertomuksia tarjolla, olisi ollut kiva tietää, että tämäkin on mahdollista.

——————-

Taisin jo aiemmassa postauksessa mainita, että imetys ei missään vaiheessa oikein onnistunut, muun muassa univelasta, ahdistuksesta, stressistä, huonosta alusta ja vaikeuksista imuotteen vuoksi. Kunnes oli vähän pakko onnistua. 

Alkutilanne: Bebe A söi reippaasti suuria määriä korviketta ja kasvoi hienosti. Hänellä oli vatsavaivoja, ja hän itkeskeli paljon, ja nukkumaan meno oli todella hankalaa, mutta koska bebe kasvoi niin hyvin, eikä lääkärissäkään todettu mitään refluksiin viittavaa (tai siis ”kaikilla lapsillahan sitä on”, kuten yksityisellä puolella tavattu lastenlääkäri totesi), jatkoimme niin, että korvike oli pääasiallinen ruoka ja minä imetin sen, minkä voin molempia. Kunnes saimme ensimmäisen rota-rokotteen. Siitä alkoi suunnaton taistelu syömisen suhteen, etenkin pullosta syömisen suhteen. Bebe ei halunnut syödä, ei sitten millään. Pullon esille tuominenkin sai esiin sellaisen raivokohtauksen, ettei mitään rajaa. Rotasta nyt muutenkin saimme kolme ja puoli viikkoa kestävät oireet, onneksi saimme sentään puoli viikkoa normaalia vatsantoimintaa ennen tehostetta kolmen kuukauden iässä. Rintaa pikkumies kuitenkin mielellään vielä söi, joten äidinmaidon tuotantoa lähdettiin kasvattamaan. Google oli jällen kerran ystävä…

Minä vihaan olutta. Minä join litratolkulla alkoholitonta olutta, jotta maitoa heruisi. Minä vihaan anista ja fenkolia. Minä join litratolkulla imetysteetä, joka sisälsi lähinnä anista ja fenkolia, jotta maitoa heruisi. Minä kärsin kroonisista ranneongelmista. Minä pidän poikaani tuntikausia sylissä kivusta huolimatta, jotta meillä olisi ihokontaktia ja jotta, ylläripylläri, maitoa heruisi. Ensimmäisellä yrityksellä, rinnanpäät ruvella, rintaa annettiin niin paljon kuin bebe söi mutta maitoa ei riittänyt, ja korviketta syötettiin niin paljon kuin vain bebe söi. Ei syönyt paljoa. Kokeiltiin eri pulloja, ei siltikään syönyt. Jatkettiin yritystä, lisää olutta kului (hyi hitto), ja pikkuhiljaa edeten, olemme nyt tilanteessa, jossa bebe A syö muuten äidinmaitoa, paitsi illalla ennen nukkumaanmenoa korviketta sen verran kuin hän haluaa syödä, jonka jälkeen vielä äidinmaitoa. 4 kk-neuvolan mukaan kasvu on hidastunut mutta vielä ihan normaalia, mutta keskosuudestakin johtuen suosittelivat kiinteiden aloittamista, jotka siis aloitettiin viikko sitten.

Entäs bebe B? Hän on alusta asti preferoinut pulloa, ja on jo pitkän aikaa saanut raivokohtauksen, jos hänelle yrittää rintaa tarjota. Hän ei halua nähdä vaivaa sen eteen, että saa maitoa (ei edes pullosta). Pumpattua äidinmaitoa hän söisi, mutta a) tuotanto ei riitä kahdelle b) aika ei riitä tuotannon lisäämiseksi sille tasolle, että molemmille riittäisi, koska pumpulle en enää heru ja käsin en pysty kovin usein noista rannevaivoista johtuen.

Asioita, jotka auttoivat:

(x) Aika ja sinnikäs yrittäminen

(x) yöimetys

(x) alkoholiton olut

(x) veden juominen litratolkulla

(x) usein toistuva syöminen

(x) proteiinin riittävä nauttiminen

(x) Rinnalla-blogi

Ihan oman postauksensa ansaitsisi imetysahdistus, imetyssyyllisyys ja imetyshäpeä. Minä suhtauduin imetykseen hyvin rationaalisesti ennen raskautta: imetän, jos pystyn, mutta en halua ottaa stressiä, kahdessa vauvassa on ihan riittävästi töitä ilmankin. Mutta ehkä se on hormonit, univelka ja väsymys, mutta olen kokenut niin suurta häpeää ja ahdistusta siitä, etten ole kyennyt imettämään. Että en kykene tarjoamaan lapsilleni äidinmaitoa. Että olen huonompi kuin muut äidit (omat ystävät mukaan lukien), koska en imetä, vaan syötän korviketta (tosin kellään kaverilla ei ole vauvakaksosia ja se ainoa, jolla oli, sillä oli jo aiempia lapsia ja imetys oli tuttua). Että minun pitäisi yrittää, koska se olisi a) ekologisempaa (vihaan niin näiden tuuti- jne. purkkien huuhtelua ja alati kertyvää pahvinkierrätyskasaa) b) veisi vähemmän aikaa (vihaan myös pullojen pesua ja sterilointia) c) ekonomisempaa (säästäisimme aika pitkän pennin ilman korviketta). Fiilikset ovat olleet niin p****t, että olen itkenyt asiaa miehelleni (joka ei koe asiaa ongelmalliseksi, ”it is what it is”). Tällä hetkellä kannan syyllisyyttä siitä, että bebejä ruokitaan ”epätasapuolisesti”, kun bebe B saa vain korviketta, mutta samaan aikaan on pakko myöntää, että omat resurssit eivät riitä siihen, että pumppaisin hänellekin. Koska tässä ajattelumallissa se 20 ml per päivä, jotka ehkä puolessa tunnissa saisin pumpattua, eivät tunnu riittävän merkittävältä, jotta siitä olisi hyötyä bebe B:lle.

 

Perhe Lapset