Arki

Arki alkaa tasoittumaan tässä pikku kaksiossa kahden lapsen kanssa. Vaikkakin harmittaa, että Mattsilla ei ole nyt töitä, niin en tiedä kuinka olisin pärjännyt nämä päivät ilman häntä. 

Milla uhmailee ja se näkyy jo siitä hetkestä kun noustaan sängystä. Kamalaa huutamista ja ”itkemistä” kun kävelee olohuoneeseen. Yritän puhua rauhallisesti, lohdutella ja ottaa syliin, mutta meinaa hirttää kiinni saman tien kun se ei auta. Kamala päänsärky vaivannut ehkä unenpuutteen ja sisällä olemisen takia, tänään onneksi jopa lähti särkylääkkeellä muutamaksi tunniksi.

Atte onneksi nukkuu ja syö hyvin. Nukkuu jopa niin pitkiä pätkiä, että on pakko ottaa rintapumppu esiin. Hän jopa syö pullosta hyvin, ilman sen suurempia huutamisia sen jälkeen, viitaten siis vatsavaivoihin, vaikka niitä ehkä vähän on ollutkin. Kakkaa odoteltu muutama päivä, mutta uskon, että se nyt on jonnekkin jäänyt, kun maito nousi niin nopeasti. Taisi nousta jo toisena päivänä. Millan kanssa se ei tahtonut nousta ollenkaan. Ehkä johtui stressaamisesta , kun mietin koko ajan riittäkö maito jne.

Milla on kyllä tosi kiltti Attelle, niin kuin kerroin jo aiemmin. Välillä ihan sydäntä riipii, kun Milla haluaa tulla syliin kun imetän ja  on aika hankala nostaa toista toiselle polvelle yhdellä kädellä, kun hän kasvoi yhdessä yössä niin isoksi tytöksi. En voi ymmärtää, että vielä viikko sitten kannoin tuota ”pientä” tyttöä ihan vaivatta, mutta nyt on sellainen jötikkä veljeensä verrattuna, että on melko raskas kannettavaksi. 

Sitten se nukkuminen. Milla saattaa olla väsynyt suurimman osan aamupäivästä ja kävelee useampaan otteeseen makuuhuoneeseen ja mennään sänkyyn makaamaan… minuutti ja sitten aletaan pelleilemään tai lähdetään sängystä ja huudetaan ”hei, hei!” Raivostuttavaa. Sitten jossain vaiheessa hän joko nukahtaa sohvalle tai sitten luovutamme ja nukutamme neidin autoon (todella huono tapa, mutta ainakin se toimii kun keinot loppuu.) Illat menevät samalla kaavalla ja nukkumaan meno vain pitkittyy ja pitkittyy. Eilisen saldo taisi olla 21.30-22.30 (en oikeasti muista.) Matts onneksi kerekää tänään käydä Millan kanssa ulkonakin, kunhan asioiltaan ehtii. Ehkä huomenna uskallan itsekkin ulos, kun menemme Millan ja Atten kanssa mummulle ja vaarille. 

Onneksi olin niin fiksu, että menin nukkumaan heti Atten nukahdettua ja yö menikin melko hyvin ja vain parilla syötöllä. Toki, Milla olisi voinut nukkua pidempää kuin 6:30, mutta ainakin jaksoin jo olla hänen kanssa hereillä ja Attekin nukkui 8:30 asti.

Eiköhän tämä tästä tasaannu… ehkä?

—

Imettämisestä sen verran etten vieläkään pidä sitä omana juttunani. Jos olen lasten kanssa yksin, niin tuntuu hankalalta vahtia Millaa kun en haluaisi millään ampaista poika tissillä keittiöön ja keskeyttää toisen ruokailua. Pumppaaminen on tuntunut paremmalta kun saa antaa pullosta ja näkee sen määränkin samalla. Minulla on varalta pari korvikepurkkia kaapissa jos menee totaalisesti hermo koko imetykseen. En sanoisi, että se on mitenkään hankalaa tai vaikeaa, kun se nyt onneksi sujuu todella hyvin, mutta olen niin kädetön ja vie niin hirveästi aikaa. Olen yksi ”tissi” puolet vuorokaudesta.

En pidä itseäni huonona äitinä vaikka en imettäisikään, koska Millaa imetin vain 5 viikkoa, eikä hän ole sairastellut juuri yhtään, vaikka onkin oikeastaan korvikkeella kasvanut. Tiedän moniakin lapsia jotka ovat saaneet rintamaitoa melkein 1-vuotiaiksi asti ja ovat koko ajan sairaina. Eli en usko siihen tippaakaan, että korviketta saaneet sairastelisivat enemmän kun ”tissilapset.” Kukin tavallaan. Katsotaan miten käy?

—

Hyviä uutisia tuli tähänkin kaksioon raha-asioiden saralta. Saimme Kelan asiat taas kerran hoidettua kuntoon (vihaan Kela-juttuja yli kaiken.) Ja saimme yhdestä pelistä ”pienen” voiton ja saamme hoidettua opintolainoja ja pikkulainoja pois, olen niin helpottunut. Ja joulusta tulee ihana, kun ei tarvitse venyttää penniä lasten lahjojen suhteen. Emme toki aijo heitä niihin hukuttaa, kun ovat niin pieniä vielä, mutta saamme ongelmitta hankittua ne pari hyvää lahjaa ja sitten niitä tarpeellisia ja pehmeitä paketteja. Saamme hankittua sen isomman auton, josta haaveiltiin juuri ennen Mattsin töiden loppumista. Meillä on ihan hyvä auto, Volvo V40 farmari, mutta on melko pieni farmari kahden lapsen, kahden aikuisen, tuplarattaiden ja tarvikkeiden kuljettamiseen. En malta odottaa, että saamme sen isomman Volvon ;) 

Tätä ei voi kukaan ottaa meiltä pois ja saamme kerrankin olla murehtimatta rahaa jonkun aikaa. Minusta olemme tämän ansainneet kaikkien epäreilujen sattumuksien jälkeen.