Tervehtymään päin

Olen ollut jo viikon ihan hyvässä kunnossa, ei jälkeäkään miistään tulpasta tai tukoksesta. Vasen jalkakin on taas normaalin kokoinen. Mennyt siis hyvin ja vielä pitäisi ne sukat hankkia. Aika jo on fysiolle mittauksiin, mutta sekin menee loppu viikolle tai ensi viikolle, koska huomenna suuntaan taas Ouluun, toivottavasti viimeisen kerran. Eli filtteri otetaan pois jos tukosta ei enää ole, muuten se vain vaihdetaan ja joudun taas palaamaan sinne poistamaan sen, eli pidetään peukkuja. Onneksi tämä reissu ei tule yllätyksenä ja kestää vain muutaman päivän. 

Kauheasti pitäisi valmistella ja jätin viime tinkaan taas kaiken. Matts menee lasten kanssa Pietarsaareen, että saa vähän apua näiden ihanuuksien hoidossa. Eli pitää pakata itselleni tavarat mukaan, lapsille ja Mattsille omat, siivota vähän, että olisi kivempi tulla kotiin, kun ei tarvtse sitten tehdä mitään, laskut ja kela jutut hoitaa ettei sitten pinot kasva holtittomiksi parissa päivässä. Mutta ajattelin, että voin hyvin valvoa vaikka koko yön, koska voin nukkua sairaalassa vaikka koko huomisen päivän, koska huomnenna menen vain labran kautta osastolle, koska toimenpide tehdään vasta keskiviikko aamuna.

Josko niitä ristiäisiäkin saisi alkaa suunnittelemaan kun kotiudun. No, ainakin on tekemistä sairaalassa kun suunnittelema kutsuja ja tarjoiluja, löytyisiköhän sellaiseen joku mieletön sovellus? 🙂

Ikävähän tottakai tulee taas näitä mussukoita, mutta yritän ajatella positiivisesti että saan itseni kokonaan kuntoon ja voin kerätä taas voimia taas arjen pyöritykseen.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

Tyttö on saanut äitinsä puheenlahjat…

Tai sitten saattaa mammakin jäädä toiseksi, olen siis tunnettu siitä, että puhun koko ajan. Jos tulee liian hiljaista edes hetkeksi esim. Kahvipöydässä on minun sanottavaa jotain, en tiedä mistä johtuu. Ilmeisesti puheenlahjani on tarttunut myös Millaan. Juttua tulee taukoamatta, enää vain osa puheesta on täyttä japanin kiinaa. Muodostaa jo lauseita, mutta vaikka puhun ruotsia hänelle, niin suurinosa sanoista ovat suomeksi, johtuen ehkä suomenkielisistä lastenohjelmista, onneksi sentään ymmärtää ruotsia. 

Iltaisin sängyssä luetellaan kaikki tutut ja sukulaiset nimeltä ennen kun voi alkaa nukkumaan. 

Milla istuu puhelin kädessä ja aikoo soittaa vaarille ”Mijja soittaa vaajalle, moi” ”Vaaja soittaa”

Millan nokkamuki vieri sohvan alle ”voi pershi.” Ehkä pitää vähän kiinnittää huomiota omiin sanomisiin, vähän silti nauratti 🙂

Oltiin kesällä maalla minun tätini Tinan luona ja Tina kävi näyttämässä lehmiä ja nakkasi yhden päälle ruohoa. ”Tina kasta muu, oi oi oi” samalla Milla heristää sormea.

Jos jonkun pitää vaikka piirtää Millan kanssa, Milla taputtaa lattiaa ja sanoo ”pappa ishtuu, pappa piirtää kissa” ja niitä kissoja piirretään sitten puolituntia. 

Näitähän riittää, mutta ei paljon hiljaisia hetkiä tässä kaksiossa enää ole, kun äiti ja tytär pääsevät vauhtiin.

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä