Neuvolasta polille ja polilta osastolle, mutta onneksi yöksi edes omaan sänkyyn

Tänään lähdin ihan normaalille neuvolakäynnille. Pappa ja Milla veivät minut. Kerroin sijaisneuvolatädille eilisestä huonosta kokemuksesta ja että jos hän soittaisi polille minun puolestani, koska olen yhtä isoa kysymysmerkkiä. Hän oli mukava, on ollut minulla ennekin ja hän soitti. 

Katselimme niitä eilisiä rustauksia ja lääkäri oli laittanut painoasrvioksi 3000g, vaikka puhui minulle koko ajan 2500g:sta??? Eli ei kannata näemmä kauhesti kuunnella mitä sanotaan, kun se on sitten jossain muualla ihan eri.

Taas oli virtsassa proteiinit plussalla, alapaine oli koholla 98, mutta tippui sitten 86, sain ohjeeksi hakea tk:sta laitteen lainaan. Menimme kuuntelemaan sydänääniä ja johan siellä biletettiin 200 sykkeellä, eikun soitettiin taas polille ja lähete käyrään.

2012-11-16_15.27.25.jpg

Polille päästyäni pääsin heti puoleksitunniksi käyrään ja minua viihdytti siinä hoitaja ja kätilö, aivan ihania 😀  Vauvan syke heitteli 160-180, eli lääkärille. Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen, ihan epäkypsä vielä, mutta sanoi, että ”ronklaaminen” saattaisi käynnistää synnytyksen tai ainakin nopeuttaa sen alkamista jos ei muuta. Kaikki oli päällisinpuolin hyvin, mutta sain mennä takaisin käyrään ja jos se ei olisi laskenut, niin osastolle tarkkailuun. Syke entisellään, eli osastolle mars.

Ihania hoitajia pitkin päivää, kyselivät vointia, olin välillä käyrässä, oman huoneen rauhassa, kävin syömässä, katselin televisiota, pelasin puhelimella pasianssia ja taas käyrään. Vauva tosiaan liikkui non-stop aamusta aina sinne kello 16:00 asti, mutta rauhottui, eli viimeisessä käyrässä 17:30 oli syke tasainen ja normaali tunnin, eli pääsin kuitenkin yöksi kotiin. Oli aika rentouttavaa vaan makoilla ja huilata ja koko ajan joku piti huolta, että minulla on kaikki hyvin.

Nyt onnellisesti kotona, harmi vaan, että Milla nukahti jo autoon kun lähdimme sairaalan pihasta kotiin, olisin niin halunnut rutistaa ja suukotella, tuli niin ikävä. Käviväthän he minua katsomassa ja toivat hammasharjan ja muuta tarpeellista ja itkuhan siinä tuli kun lähtivät, mutta huomenna rutistan ja suukottelen senkin edestä.

Suhteet Oma elämä Terveys

38+3 ja monttu auki

Lääkäri oli kirjoittanut nevuolakorttiin 15.10. vauvan tarjonnan kohdalle ”poikittain,” jonka huomasin vasta kotona seuraavana päivänä, koska lääkäri ei asiasta maininnut mitään. Otin asian puheeksi neuvolassa ja neuvolatätikin oli ihan äimistynyt, koska epikriisissä ei asiasta ollut mainintaa. Neuvolatäti oli ihan varma, että vauva on pää alaspäin, mutta alkoi epäilemään itseään, kun kerta lääkäri näin oli kirjoittanut, vaikka itsekkin ihan selvästi tunsin miten vauva on oikealla puolella, pylly ja jalat ylhäällä. Sain ajan toiseen neuvolaan, jossa on ultra, niin ei tarvitsisi polille mennä ja maksaa siitä, että tarkisteaan vain miten päin vauva siellä on ja onko kaikki muutenkin hyvin.

8:15 oli aika tänään kaupungin toiselle puolelle Koivuhakaan. Olin ajoissa, en mennyt heti vessaan, kun ajattelin, että huudetaan varmasti juuri silloin sisään. Istun ja odotan, jätin puhelimen autoon, kun ajattelin, että ei mene kuitenkaan kauaa. Hoitaja tulee kertomaan, että lääkäri (tai mikä lie) on vähän myöhässä. Totesin vain, että ei minulla ole kiire ja käyn sitten vessassa kun kerta ehdin. Se lääkäri tuli kuin tulikin paikalle, viereeni oli jo istahtanut nuori pariskunta, joilla raskaus varmaan ihan alussa. Pääsen huoneeseen, kello on 8:35. Lääkäri kysyy onko rakko täynnä… Menen vähän hämilleni ja vastaan, että kävin juuri vessassa, kun jouduin odottelemaan. Passitti käytävään ja juomaan muutamia kuppeja vettä ja pääsisin takaisin 10min päästä.

Se tuleva ”alkuraskaus” äiti oli mennyt juuri vessaan, hoitaja  neuvoi juomaan vettä, kun hän tuli pois vessasta. He pääsivät melkein heti sisälle. Odotin, he tulivat ulos, en tiennyt mitä kello oli. Odottelin vielä lisää, ei kuulunut. hoitaja kävi sanomassa, että kohta pääsen varmasti, odotin. Viimeinkin lääkäri tuli, mutta meni saman tien ja sanoi, että menee pikku hetki. Hän oli hakenut kupin kahvia, koska ei saisi päiväänsä muuten käytniin. Pääsin sisään ja kello oli 9:15, eli tunnin myöhässä ajasta. 

Kerroin, että tulin vain tarkistamaan, että kaikki on hyvin ja kuinka päin siellä ollaan. Lääkäri sanoi tekevänsä painoarvion samalla, koska muuten käyntini olisi ihan turha. AHA? Noh, tunnin makasin siinä pöydällä, en edes nähnyt ruutuun, jalkoihin alkoi sattumaan, henkeä ahdisti, oli tukala olla selällään ja tuntui, että lonkka paukahtaisi irtu hetkenä minä hyvänsä. 34 viikolla painoarvioksi oli annettu 2700g, tämä lääkäri ei saanut kunnon mittoja, koska vauva oli kuulemma ”sykkyrällä,” niin kuin hän asian kuvaili, mutta teki silti arvion sen pohjalta, että oli pään mitannut ja sääriluun lonkkaluuna? painoarvio 2500g. Miten voi kuukaudessa muuttua muka arvio noin paljon?

Lääkäri tuumasi, että jossain on vika, mutta ei tietenkään hänessä… Olin sanaton. Miten niin hän ei voinut olla väärässä, kun hänellä ei ollut kaikkia tarvittavia mittoja. Hän sanoi, että vauva on aika pieni, että ei tarvitse huolehtia, että tulisi iso vauva, mutta pitäsi ensi viikolle saada heti aika polille, että voimme suunnitella synnytystä, että ei saisi ainakaan yli mennä… MITÄ? Juurihan vauva oli aika pieni ja kaikki oli hyvin, vaikka vähän sykkyrällä olikin. Vastauksien sijaan sain lisää mysteerejä ja ristiriitoja ja olin ihan monttu auki. En tiennyt mitä ajatella. pyöri vain mielessä, että onko nyt jotain taas mitä minulle ei kerrota, vai mikä tämä juttu nyt on. Vauvalla on kaikki hvyin ja pieni ”ikäisekseen,” mutta äkkiä pitäisi suunnitella synnytystä, ettei menisi yli. JA kaiken tämän häsläämisen keskellä kerkesin jo kuulla ainakin sataan kertaan vatsanpeitteistäni ja isokokoisuudestani ja mikä dietti olisi minulle paras. ARGH! alkoi suututtamaan suunnattomasti. JA kertaakaan tämän raskauden aikana ei ole ollu sama lääkäri tai kätilö minua vastassa, eli puhutaan ja arvioidaan päällekkäin ja tulokset ovat sitten tätä luokkaa. Ketä siis uskoa ja millä perusteella?

Huomenna menen omaan neuvolaan ja se oma neuvolatäti saa soittaa polille minun puolestani ja varata ajan, koska en oikeasti tiedä mitä minun pitäisi sanoa ja miksi. Voi vauva, tule jo ulos, en jaksa enää olla heittosäkkinä ja elää epätietoisuudessa. 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys