Jalkavammojen kesä

Toissaviikon torstaina: Astuin parvekkeen kynnykseltä alas ja nilkka nuljahti sisäänpäin. Tulos: kaksi päivää ideal-siteen orjana ja juoksukengillä töihin.

Kaksi päivää nilkkaäksidentin jälkeen joku känniääliö käveli pyörän eteen ja kaaduin liikenteenjakajan päälle. Tulos: polvi naarmuille.

Viikko edellisestä kävin rannalla ja varvassandaalit+hiekka -yhdistelmä nirhasi isovarpaan juureen helvetin ison ja kipeän rakon. Tulos: laastariorjuus ja sandaalikeijoilua.

Ja seuraavana päivänä: taitoin juurikin tuon saman varpaan maton poimuun vanhempien luona. Äiti hekotti, minä kiroilin.

Tänään: olen varonut tuota kipeää varvasta kävellessäni ne perkeleen ei-niin-tukevat sandaalit jalassa, mikä taas on kipeyttänyt nilkan. Ideal-sideorjuus on taas alkanut.

Huomattavaa toki on se, että kaikki edellä mainittu on kohdistunut nimenomaisesti vasempaan jalkaan. Oikea jalka on (vielä) ehjä.

Mitäköhän seuraavaksi?